Long Covid – Kun keho ei palaudu: Mitä oireiden taustalla voi olla?

kesä 17

5 min read

Tutkiva ja kokemuksellinen näkökulma hermoston, kuormituksen ja toipumisen yhteyksiin pitkäkestoisen sairauden keskellä.

Kirjoittajat: Tanja Sipilä, Neurotransformaatio- ja manifestointivalmentaja ja Mirva, IT-tukihenkilö, aloitti ensimmäisessä neurotransformaatio-valmennusryhmässä lokakuussa 2024.

Valmentajana olen saanut kohdata monia ihmisiä, jotka ovat jääneet sairastumisen jälkeen tilaan, jossa mikään ei tunnu palauttavan. He lepäävät, syövät terveellisesti, tekevät kaiken, mitä ohjeistetaan – ja silti keho ei toivu. Long Covid on yksi niistä nimistä, joilla tätä kokemusta on alettu kuvailla. Se ei ole enää vain yksittäisten oireiden luettelo, vaan kokonaisvaltainen tila, jossa keho ja hermosto ovat jääneet kuin jumiin – ja ihminen jää vaille selkeitä vastauksia.

Tässä artikkelissa haluan yhdistää kaksi maailmaa: lääketieteellisen tutkimuksen ajankohtaisen ymmärryksen Long Covidista, sekä neurotransformaatiotyöskentelyn näkökulman. Käytännön valmennustyössämme olemme huomanneet, että kun keho saadaan pois selviämistilasta kohti lepotilaa, se on tuonut apua Long Covid -oireiden lieventymiseen. Artikkelin lopussa valmennettava Mirva Auvinen kertoo myös oman tarinansa, toipumisen hetkistä ja siitä, mitä tapahtuu, kun keho vihdoin uskaltaa palautua.

Mitä Long Covid oikeastaan tarkoittaa?

Maailman terveysjärjestö WHO määrittelee Long Covidin eli PASC:n (Post-Acute Sequelae of SARS-CoV-2 Infection) tilaksi, jossa oireet jatkuvat tai alkavat uudelleen vähintään kolme kuukautta akuutin COVID-19-infektion jälkeen ja kestävät yli kaksi kuukautta ilman muuta selittävää syytä. Kyse ei ole yhdestä oireesta, vaan monimuotoisesta oirekokonaisuudesta, joka vaikuttaa sekä kehoon että mieleen.

Keskeiset oireet:

Post-Exertional Malaise (PEM) - jatkuva väsymys, joka pahenee rasituksen jälkeen
Kognitiiviset oireet - aivosumu, keskittymiskyvyn heikkeneminen, muistihäiriöt
Hengitysoireet - hengenahdistus, rintapaine
Kardiovaskulaariset oireet - sydämentykytys, verenpaineen säätelyn vaikeudet
Neurologiset oireet - puutumiset, kihelmöinti, yliherkkyys ärsykkeille
Autonomiset oireet - unihäiriöt, ruoansulatushäiriöt, lämmönsieto-ongelmat
Neuropsykiatriset oireet - masennus, ahdistuneisuus, emotionaalinen epävakaus

Lääkärissä saatetaan todeta, että mitään poikkeavaa ei näy verikokeissa. Usein ohjeeksi annetaan levätä, kuntoutua ja odottaa – mutta oireet jatkuvat. Moni potilas jää yksin, ilman selitystä tai hoitopolkua.

Mitä lääketiede tällä hetkellä tietää Long Covidista?

Tutkimusyhteisö ei ole vielä yksimielinen Long Covidin syistä, mutta useita samanaikaisia mekanismeja pidetään todennäköisinä:

1. Pitkittynyt tulehdusreaktio

Elimistön puolustusjärjestelmä jää ikään kuin "päälle" vielä infektion jälkeen. Sytokiineiksi kutsutut viestiaineet aktivoivat immuunipuolustusta, mutta niiden epätasapaino voi ylläpitää tulehdusta ilman näkyvää syytä. Myös aivojen immuunisolut voivat jäädä aktiivisiksi, mikä aiheuttaa neurologisia oireita.

2. Verisuoni- ja energiantuotanto-ongelmat

Joillain potilailla esiintyy mikroskooppisia verihyytymiä, jotka voivat häiritä hapen ja ravinteiden kulkua kudoksiin. Samalla mitokondriot – solujen energiantuotannon moottorit – eivät toimi normaalisti, jolloin energia ei riitä perustoimintoihin.

3. Autonomisen hermoston häiriöt

Monilla potilailla havaitaan säätelyhäiriöitä, kuten POTS (posturaalinen takykardiaoireyhtymä), jossa keho ei pysty säätämään verenpainetta ja sykettä normaalisti. Tämä johtaa huimaukseen, rytmihäiriöihin ja kehonhallinnan menetyksen tunteeseen.

4. Neuroimmuuni dysregulaatio

Aivojen ja immuunijärjestelmän välinen viestintä häiriintyy, mikä vaikuttaa sekä kognitiivisiin toimintoihin että kehon kykyyn säädellä itseään.

Lähteet: WHO 2021, CDC 2023, The Lancet 2022, Nature Reviews Immunology 2021

Miksi pelkkä lepo ei riitä?

Moni Long Covid -potilas sanoo: "Minä lepään, mutta mitään ei tapahdu." Tämä ei ole laiskuutta tai negatiivista ajattelua. Tämä on fysiologiaa.

Lepo ja palautuminen ovat eri asioita. Palautuminen on neurobiologinen prosessi, joka vaatii autonomisen hermoston siirtymistä stressitilasta palautumistilaan. Jos tämä järjestelmä on häiriintynyt, pelkkä fyysinen lepääminen ei riitä.

Mitä tarkoittaa, että keho ei palaudu?

Autonominen hermosto – kehon sisäinen säätelyjärjestelmä – tulkitsee jatkuvasti, onko ympäristö turvallinen vai uhkaava. Sen mukaan se säätää kaikkea: sykettä, hengitystä, ruoansulatusta, hormonitoimintaa ja immuunijärjestelmän aktiivisuutta.

Kolme hermoston päätilaa:

Sympaattinen aktivaatio - taistele tai pakene -tila. Hengitys kiihtyy, lihakset jännittyvät, mieli ylikierroksilla.
Dorsaalinen lamaantuminen - jäätymisreaktio. Energia katoaa, olo tyhjä tai irrallinen, tunne-elämä latistuu.
Ventraalinen palautuminen - turvallisuuden ja yhteyden tila. Hengitys virtaa vapaasti, syke rauhoittuu, keho voi levätä ja korjata vaurioita.

Toipuminen tapahtuu vain palautumistilassa. Jos keho on jumissa joko aktivaatio- tai lamaantumistilassa, lepo ei riitä. Silloin lepo voi jopa tuntua uhkaavalta: pysähtyminen voi herättää hallitsemattoman pelon.

Kuormituksen kasautuminen

Nyky-yhteiskunnan jatkuva kiire, suorituspaineet ja vaatimukset voivat pitää hermoston kroonisessa kuormitustilassa. Kun päälle tulee vielä vakava infektio kuten COVID-19, se voi olla se viimeinen kuorma, joka saa järjestelmän romahtamaan.

Keho ei romahda siksi, että se olisi heikko – vaan siksi, että se on ollut liian pitkään liian kuormittunut.

Miten hermostotyöskentely voi auttaa?

Hermostotyöskentely on kehotietoisuuden ja säätelykyvyn rakentamista. Se ei tapahdu ajattelemalla tai järkeilemällä, vaan kokemuksen kautta. Harjoitukset voivat olla yksinkertaisia: kehon painopisteen siirtämistä hitaasti, hengityksen seuraamista, äänteiden tuottamista uloshengityksellä, tai rauhallisen rytmin löytämistä liikkeeseen.

Näillä pyritään stimuloimaan palautumismekanismeja ja rakentamaan uudelleen kehon kykyä tulkita maailmaa turvalliseksi.

Toisto on keskeistä. Hermosto ei opi yhdestä kokemuksesta. Se tarvitsee monta lempeää, kannateltua hetkeä, joissa mikään ei pakota, mutta kaikki tukee. Tässä työssä ihminen oppii palaamaan itseensä – ei pakottamalla, vaan suostumalla.

Miltä toipuminen voi alkaa näyttää? - Mirvan matka

Olen 45-vuotias nainen, aloitan tarinani siitä, että sairastin hyvin lievän koronan 3½ vuotta sitten, jonka jälkeen suorituskykyni lähti alenemaan, enkä pystynyt palaamaan aiempiin kuntoilumääriin. Olin juuri ennen sairastumistani ilmoittautunut ystäväni kanssa 330 km Saimaa Cycle Tourille, ja olimme suunnitelleet määrätietoisempaa treenausta yhdessä.

Tunnistin kyllä tässä kohdassa myös, että olin jo useamman vuoden mennyt höyryillä eteenpäin ja kipuillut monenlaisia asioita, mutta olin myös päättänyt, että sinnittelen vaikka koko loppuelämäni. Suurimmat haasteeni liittyivät omaan vaativuuteen, riittämättömyyteen, rajattomuuteen ja itsekriittisyyteen niin töissä kuin vapaa-ajalla, jotka saivat mut pysymään liikkeessä jatkuvasti ja suorittamaan silloinkin, kun olisi pitänyt ymmärtää levätä ja palautua.

Sairastumisen jälkeen yritin koko ajan palata aiempiin kuntoilumääriin, kun oikeasti olisi pitänyt vähentää. Oireet lisääntyivät ja pahenivat aina kuormituksen jälkeen (PEM-oire). Reilu vuosi sitten kroppa puhalsi pelin poikki, koska mieli ei ollut antamassa periksi milliäkään.

Oireina olivat: rinnan pistely, jatkuva lämpöily, päänsäryt etenkin ohimolla, lihaskipuja, univaikeuksia, flunssaoireita, keuhkojen arkuutta, ruokahaluttomuutta/vatsan turvotusta, hengenahdistusta, tinnitystä, fatiikkikohtauksia. Veriarvot olivat kaikki kunnossa. Neurologi totesi tutkimuksissaan, että hermostoni on hätätilassa.

Valvoin öitä ja tunsin miten kroppa on aivan ylikierroksilla. Makoilin useamman kuukauden lähes vuodepotilaana ja oireet vain jatkuivat ilman mitään muutosta. Aloin tutustumaan hermoston säätelyyn ja ymmärsin, etten osaa olla palauttavassa tilassa kuin hetken, olen joko yli- tai alivireessä tai molemmissa samaan aikaan.

Tässä kohtaa löysin Tanjan Neurotransformaatiovalmennuksen ja lähdin matkaan, koska halusin parantua. Sanoin monet kerrat ääneen, että jos olen onnistunut kuormittamaan itseni näin huonoon kuntoon, niin pystyn kyllä odottamaan toipumista!

Päätin uskoa, että 6 kuukauden päästä terveyteni olisi kohentunut. Tein harjoituksia, kuunteluja ja hengittelyjä päivittäin ja ne sopivat tilanteeseen hyvin, koska makoilin päivät sohvalla tai sängyssä. Pikku hiljaa oireita alkoi vähenemään ja hiipumaan, huomasin yhtäkkiä miten itseäni rajoittavat ajatusmallit muuttuivat joustavimmiksi, lempeämmäksi, itsemyötätuntoisemmiksi.

Aloin tuntemaan miten olen turvassa kaikesta toipumisen, töihinpaluun ja tulevaisuuden epävarmuudesta huolimatta. Pelko muuttui tilanteen hyväksynnäksi, oman häpeän läpi meno helpottui kerta toisensa jälkeen, epävarmuus muuttui elämään luottamiseksi. Mieheni sanoitti asian hienosti: "nyt ajatellaan niin, että tämä on uusi normaali" – se oli erinomainen mindset.

Käsin kosketeltavan konkreettisesti tunnistin miten omilla ajatuksillani tein oloni surkeaksi ja epätoivoiseksi, joten vaihdoin ajatukset tilanteen mukaisiksi eikä sitä vastustaviksi. Ei se ihan sormia napsauttamalla tapahtunut, mutta olin ymmälläänkin, että teen vain näitä kuunteluita ja hengittelen ja muutokset parempaan suuntaan tulevat kuin ihan itsestään.

3,5 kuukautta sitten pääsin palaamaan töihin. Tunsin luihin ja ytimiin asti miten olin valmis työelämään ja kuin uudella käyttöjärjestelmällä varustettu. Kaikki on mennyt yli omien odotusten ja, jos ennen stressimittarit näyttivät työpäivän aikana korkeita lukemia, nyt ne värähtävät vain hetkittäin ylös ja sitten palaudun taas.

Fyysinen kunto palautuu tässä ohessa, omaan tahtiinsa, kunhan en ylitä kapasiteettiani. Tauotan huolellisesti, yleensä makaan lattialla ja hengittelen hermostoa rauhoittavasti. Välillä on orastavaa oireilua ja makoilen lattialla 5-20 min ja oireet helpottuvat.

Valmennusmatkan aikana on tullut monenlaisia kohennuksia omaan elämänlaatuun ja kykyyn nauttia elämästä, vaikka rajoitteita on edelleen liikkumisen ja tekemisen suhteen. Osaan olla onnellinen hetkessä, pysähtyä juuri siihen kuluvaan hetkeen ja olemaan läsnä itselleni. Suuri muutos on myös itsetuntemuksen lisääntymisessä.

Päivääkään en antaisi matkastani pois ja se jatkuu. En mistään hinnasta haluaisi enää takaisin sitä elämää ja sellaista itseäni kuin olin ennen tätä valmennusta ja sairastumistani.

Mitä tämä voi tarkoittaa sinulle?

Jos sinä tai läheisesi kamppailee toipumattomuuden kanssa, tämä näkökulma ei korvaa lääketieteellistä hoitoa – mutta se voi täydentää sitä. Se voi avata mahdollisuuden ajatella: ehkä keho ei ole vialla ja rikki, vaan ylikuormitettu. Ehkä se ei tarvitse lisää käskyjä – vaan enemmän kannattelua, rytmiä, yhteyttä ja lupaa olla.

Jos haluat katsoa Mirvan tarinan "Se päättyy minuun" -webinaarista (Mirvan tarina kohdasta 1 h 32 min)
Jos tunnistit itsesi tästä artikkelista ja haluat oppia lisää hermostotyöskentelystä ja säätelykyvyn rakentamisesta, voit tutustua Neurotransformaatio-valmennukseemme.