Lempeä kuunteluharjoitus: Peili, joka ei vaadi mitään
- Tanja Sipilä
- 17.1.
- 1 min käytetty lukemiseen
Kuuntelu itsehyväksynnästä, kohtaamisesta ja yhteydestä
Monelle peili ei ole neutraali.
Se on paikka, jossa arvioidaan, verrataan, muistellaan ja joskus myös vältellään.
Peili näyttää jotakin – mutta usein se jättää myös paljon näyttämättä.
Tässä kuuntelussa peili ei ole tuomari eikä opettaja.
Se on myötätuntoinen katse, joka ei vaadi sinulta mitään.
Kuuntelu kutsuu katsomaan itseä ilman hyvän tai pahan leimaa.
Ilman tarvetta korjata, ymmärtää tai selittää.
Vain huomaamaan: tässä olen minä.
Samalla se tekee tilaa myös sille, mitä peilissä ei näy.
Niille puolille, joita on opittu piilottamaan.
Väsymykselle, epävarmuudelle, keskeneräisyydelle – ja myös sille, mikä ei vielä ole saanut muotoa.
Kuuntelussa ei opeteta, miltä itsen pitäisi näyttää.
Se muistuttaa, että myös se, mitä ei näe, kuuluu sinuun.
Ja että kaiken sen saa kohdata ilman vaatimusta.
Tätä kuunnellessa voit antaa itsellesi luvan katsoa – ja olla katsomatta.
Nähdä – ja hyväksyä senkin, mikä jää hämärään.
Sanoa itsellesi hiljaa tai ääneen:
kaikki mitä olen, ja kaikki mitä en vielä näe, on sallittua.
Tämä ei ole harjoitus muutokseen.
Tämä on lupa olla hetki rauhassa, turvassa ja yhteydessä itsensä kanssa.
Ja usein juuri siitä muutos saa tilaa syntyä.
Kommentit