Monet organisaatiot jäävät muutostavoitteissaan puolitiehen. Vaikka strategia olisi kunnossa ja osaamista löytyisi, ongelma ei ole siinä, että ei tiedettäisi, mitä tehdä. Useimmiten ongelma piilee syvemmällä: yksilöiden tiedostamattomissa uskomuksissa ja hermoston reaktioissa, jotka tekevät muutoksesta pelottavan. Meidän on ymmärrettävä, että ihmiset eivät muutu käskemällä, eivätkä he toimi parhaimmillaan jatkuvassa stressitilassa.
Kiire ja stressi – suorituksen pahimmat viholliset
Stressi ja kiire saavat aikaan kehossa biologisen hätätilan, jossa sympaattinen hermosto aktivoituu. Tämä on hermoston keino valmistautua taistelemaan tai pakenemaan. Kun tämä tila jatkuu liian pitkään, ihminen toimii reaktiivisesti, tunteet ottavat vallan, ja päätöksenteosta tulee hätäistä ja lyhytnäköistä. Näin ollen tiimit, jotka toimivat jatkuvassa kiireessä ja paineessa, eivät kykene tekemään parasta työtä.
Pitkittynyt stressi ei vain heikennä ajattelua, vaan se myös laskee serotoniinin tasoa – hormonin, joka tukee onnellisuutta ja empatiaa. Kun tämä laskee, yhteistyö ja luovuus kärsivät. Tiedättekö, mikä organisaatiossa tapahtuu silloin? Siellä ei enää olla tiiminä, vaan selviytymistilassa.
Tiedostamattomat suojamekanismit – todellinen este muutokselle
Kun puhutaan muutoksesta, ongelmat eivät useinkaan ole tiedon tai osaamisen puutetta. Suurin haaste löytyy ihmisten tiedostamattomista uskomuksista ja suojausmekanismeista, jotka aktivoituvat juuri silloin, kun tarvitaan muutos. Näitä mekanismeja ei voi kiertää eikä niiden olemassaoloa voi vain sivuuttaa. Ne aktivoituvat, koska keho tulkitsee muutoksen uhkana.
Nämä tiedostamattomat uskomukset, kuten "en ansaitse menestystä" tai "en osaa", ovat niin syvällä, että ne ohjaavat toimintaa 95 % ajasta – ja useimmiten emme edes huomaa niitä. Hermosto lähettää jatkuvasti viestejä aivoille siitä, että jotain on pielessä, ja silloin me emme toimi rationaalisesti. Vaikka kuinka yritämme ajatella positiivisesti, keho on eri mieltä.
Optimaalinen tila – missä suorituskyky todella nousee esiin
Todellinen muutos ja paras suoritus syntyy, kun hermosto rauhoittuu ja siirrymme tilaan, jossa parasympaattinen hermosto astuu kuvaan. Tämä on se osa hermostoa, joka vastaa palautumisesta ja rentoutumisesta. Kun ihminen on tässä tilassa, hänen aivonsa ja kehonsa toimivat synkronisesti, ja sekä luovuus että yhteistyö nousevat esiin.
Paras osa tässä on se, että kun hermosto on tasapainossa, työn tekeminen ei ole pelkkää selviytymistä – se on tehokasta ja palkitsevaa. Me pystymme käyttämään meidän sisäisiä palkitsemisjärjestelmiämme, kuten dopamiinia ja serotoniinia, tukemaan muutosta. Se tekee työstä mielekästä ja vähemmän kuluttavaa. Kun ihmiset voivat hyvin, he eivät vain toimi paremmin – he myös elävät paremmin.
Aidon muutoksen perusta
Muutosta ei voi pakottaa. Se syntyy vasta, kun yksilöt pystyvät toimimaan ilman tiedostamattomien pelkojen ja uskomusten rajoitteita. Yksilökeskeinen muutosvalmennus auttaa organisaatioita vapauttamaan tämän potentiaalin ja siirtymään kohti todellista muutosta. Tämä ei ole vain mukava lisäys, vaan välttämättömyys. Organisaatio, jossa työntekijät voivat toimia optimaalisesti, on organisaatio, joka saavuttaa tavoitteensa – ja samalla sen työntekijät voivat hyvin.
Tanja Sipilä, yhteydenotto: tanja@whitesockscollective.com
Lähteet:
Harvard Health Publishing. (2020). The impact of stress on the body.
Porges, S. (2011). The Polyvagal Theory: Neurophysiological Foundations of Emotions, Attachment, Communication, and Self-Regulation.
Siegel, D. (2012). The Developing Mind: How Relationships and the Brain Interact to Shape Who We Are.
Damasio, A. (1999). The Feeling of What Happens: Body and Emotion in the Making of Consciousness.
