Tiedätkö sen tunteen, kun loma alkaa – ja sinulla on kiire levätä tehokkaasti?
Sulla on mielessä lista, jota et ole kirjoittanut mihinkään, mutta joka seuraa mukana joka aamu:“ Lapset tarvitsevat ohjelmaa. Parisuhteelle pitäisi olla aikaa. Pitäisi nähdä kavereita. Muistaa mummo. Järjestää yhteistä tekemistä. Pitää koti kunnossa. Ja olla jotenkin… läsnä, lempeä ja rento.”
Hups. Yhtäkkiä sinusta on tullut koko perheen kesän projektipäällikkö, vaikka toivoit, että saisit vihdoin vain olla.
Ja vaikka yrität rauhoittua, huomaat istuvasi puhelin kädessä listaamassa asioita, jotka pitäisi vielä ehtiä. Pitäisi järjestää hetkiä. Luoda muistoja. Huolehtia, että kaikilla on hyvä olla. Ja ehkä kaiken päälle vielä olla kiitollinen – koska nythän on loma.
Mutta todellisuudessa… ehkä sinua ärsyttää. Ehkä väsyttää. Ehkä et halua kenenkään seuraa. Ehkä tekisi mieli kadota. Ehkä tunnet syyllisyyttä siitä, ettet tunnu kiitolliselta, vaikka “pitäisi”.
Ehkä huomaat sanovasi ärtyneenä asioita, joita et halua sanoa. Tai vetäydyt kokonaan, koska se tuntuu turvallisemmalta kuin yrittää jaksaa yhtään enempää.
Vetäytyminen ei tarkoita, että et välitä. Se voi tarkoittaa, että olet käyttänyt kaiken energian olemassaoloon muiden odotusten keskellä – ja juuri nyt ei ole enää mitään jäljellä annettavaksi.
Moni ei oikeasti lepää lomalla. Ja moni ei edes pysty lepäämään.
Jos olet tottunut ylivireyteen, jatkuvaan tekemiseen tai siihen, että sinun täytyy olla kunnossa muiden takia – pysähtyminen ei tunnu palauttavalta. Se voi tuntua epätodelliselta, vaikealta, jopa turvattomalta. Kehossa ei ole tilaa levätä, vaikka pää sanoisi että nyt olisi lupa.
Silloin moni alkaa tehdä lisää. Siivota, järjestää, suunnitella. Pitää itsensä käynnissä. Tai kadota hiljaisuuteen, koska ei jaksa selittää miksi ei jaksa.
Loma ei yksin tuo lepoa. Eikä aika yksin muuta ketään.
Mutta joskus yksi kysymys pysäyttää: Miten minä voisin olla tässä itseni puolella – en vastaan? Miten voisin tänä kesänä palata itseeni, en rooleihini?
Mitä jos tänä kesänä et yrittäisikään palautua – vaan rakentaisit jotain, mikä ei katoa loman loputtua?
🧭 Vinkkejä palautumiseen ja hermoston rauhoittamiseen lomalla
🔹 Itselle – pieniä, palauttavia tekoja jokaiseen päivään:
• Pysähdy kerran päivässä tunnustelemaan kehoasi.
Tunne painosi, hengityksesi. Kysy hiljaa: “Miltä minusta tuntuu?”
• Oleskele luonnossa ilman tavoitetta.
Ei lenkkiä, ei suoritusta – vain oleminen.
• Salli tylsyys.
Älä täytä joka hetkeä tekemisellä tai ärsykkeillä. Kehosi kiittää.
• Hengitä syvään ennen kuin vastaat, suunnittelet tai suostut.
Yksi rauhallinen hengitys palauttaa yhteyden ennen toimintaa.
• Poista sisäinen lomamaski.
Et ole vastuussa kaikkien muiden viihtymisestä. Sinäkin saat olla väsynyt tai levossa.
• Kirjoita tai kuiskaa itsellesi yksi lempeä lause päivässä.
Esimerkiksi: “Minun ei tarvitse tehdä mitään erityistä ollakseni arvokas.”
⸻
👨👩👧👦 Koko perheelle – yhteisiä hetkiä säätelyyn ja rauhoittumiseen:
• Kolme yhteistä hengitystä: Ennen ruokaa, nukkumaanmenoa tai mökkimatkaa – hengittäkää yhdessä. Ei tarvitse meditoida, vain olla samassa rytmissä.
• Sopikaa “ei mitään” -hetkistä: 15–30 min, jolloin kenelläkään ei ole tehtävää. Jokainen saa olla hiljaa tai vain olemassa.
• Vähentäkää ruutuaikaa yhdessä: Puhukaa siitä, miltä tuntuu olla ilman puhelinta. Missä tuntuu levollisemmalta?
• Ottakaa tylsyys projektiksi: Katsokaa yhdessä, mitä syntyy, kun ei tapahdu mitään. Usein juuri silloin syntyy luovuus, leikki – ja hermoston lepo.
• Rakentakaa oma “palautumissopimus” lomalle: Jokainen saa sanoittaa, mitä tarvitsee voidakseen hyvin. Luokaa tilaa kaikille – ei vain tehokkaimmille.
⸻
🌿 Pieni riittää.
Loma ei ole uusi projekti. Se on mahdollisuus olla elossa – ilman rooleja, aikatauluja tai suorituspaineita.
17.4. alkaa meidän supersuosittu 6 transformaatiovalmennus
Tämä ei ole kurssi, jota suoritetaan.T ämä ei ole paikka, jossa pitää jaksaa. Tässä ei voi jäädä jälkeen.
Tämä on matka, joka kulkee mukana juuri siinä, missä sinä kuljet. Se voi tapahtua aamulla herätessä, ennen kuin muu perhe nousee. Se voi tapahtua illalla, kun keho vihdoin saa luvan laskea. Tai keskellä päivää – muutaman minuutin ajan, vessassa, autossa, keittiössä.
Et tarvitse muuta kuin halun pysähtyä. Pienen hetken, jolloin annat itsellesi luvan olla totta. Se riittää.
Jos tunnet, että kaipaat toisenlaista tapaa elää, olla ja palautua – myös silloin, kun elämä ei ole hiljainen – olet tervetullut mukaan.
Tämä matka ei odota täydellisyyttä. Se ei vaadi urotekoja. Vain sen, että tulet sellaisena kuin olet ja siinä tilassa kuin olet. Vihdoin paikka missä et voi epäonnistua.
