Se päättyy minuun valmennus vanhemmuuden mallien muuttamiseen
Vanhemmuuden toimintamallit eivät muutu pelkällä päätöksellä olla toimimatta kuten omat vanhemmat. Se päättyy minuun -valmennus kestää kolme päivää. Siinä tutkitaan häpeää, lapsuudessa omaksuttuja toimintamalleja ja vanhemmuuden ylisukupolvisia taakkoja. Kokonaisuuteen kuuluu kaksi live-webinaaria, työpaja, Q&A-osuus ja bonus Somaattinen hetki.
Ehkä tunnistat tilanteen: väsymys kiristää hermoja, reagoit tavalla, jota kadut, ja lupaat itsellesi toimia ensi kerralla toisin. Silti sama kehä alkaa uudelleen. Se ei tarkoita, että olisit epäonnistunut vanhempana. Nykyhetken reaktiossa voi tuntua myös se, mitä olet lapsuudessasi oppinut turvasta, läheisyydestä ja tunteiden näyttämisestä.
Tässä artikkelissa saat käsityksen siitä, miten valmennuksessa pysähdytään näiden kokemusten äärelle ja lähdetään rakentamaan uudenlaisia tapoja olla suhteessa itseesi ja lapseesi. Tarkastelemme, miten häpeä ja keholliset reaktiot voivat liittyä tuttuihin vanhemmuuden malleihin, ja millainen rooli pienillä arjen harjoituksilla on muutoksessa. Kaikkien valmennuspäivien tallenteet ovat katsottavissa 12 kuukauden ajan, joten voit palata sisältöihin omaan tahtiisi.
Sisällysluettelo
Itsereflektio ja muutostavoitteet
Kolmen päivän valmennuksessa itsereflektio alkaa nykyhetkestä, ei syyttelystä. Huomaa ensin tilanne, jossa reagoit tavalla, jota kadut. Se voi olla lapsen vastustelu aamukiireessä tai äänen kohoaminen iltaväsymyksessä. Kirjaa, mitä tapahtui juuri ennen reaktiota. Mitä ajattelit? Mitä tunsit kehossasi? Näin pääset kiinni tapahtumaketjuun, et vain sen lopputulokseen.
Seuraavaksi tarkastele, mitä reaktio yrittää suojella. Ehkä haluat pitää tilanteen hallinnassa, koska epävarmuus tuntuu kehossa uhkaavalta. Ehkä häpeä kuiskaa, ettei hyvä vanhempi saisi hermostua. Nimeä ajatus sellaisena kuin se on: opittu uskomus, ei koko totuus sinusta. Saatat esimerkiksi huomata ajattelevasi: ”Minun täytyy selvitä tästä yksin.” Jo ajatuksen tunnistaminen luo pienen välin tunteen ja toiminnan väliin. Se päättyy minuun -valmennuksessa voit tutkia, miten tällaiset ajatukset liittyvät vanhemmuuden malleihin.
Muutostavoite toimii parhaiten, kun se kuvaa havaittavaa tekoa. ”Haluan olla parempi vanhempi” on liian laaja ohjenuora arkeen. Kokeile sen sijaan: ”Kun lapseni kieltäytyy pukemasta, hengitän kerran ja vastaan rauhallisemmin.” Tavoite ei edellytä täydellistä onnistumista. Se antaa konkreettisen kohdan, johon voit palata seuraavassa vastaavassa tilanteessa.
Voit jäsentää omaa muutostavoitettasi esimerkiksi näin:
Tilanne: Missä arjen hetkessä vanha reaktio tavallisesti käynnistyy?
Kehon merkki: Huomaatko jännitystä leuassa, hartioissa tai vatsassa?
Vanha toimintatapa: Korotatko ääntä, vetäydytkö vai yritätkö miellyttää?
Uusi pieni teko: Minkä yhden asian voit kokeilla seuraavalla kerralla?
Kolmen päivän kokonaisuuteen kuuluu kaksi live-webinaaria, työpaja, Q&A-osuus ja bonus Somaattinen hetki. Ne tarjoavat erilaisia tapoja pysähtyä kokemuksesi äärelle ja tarkentaa, mitä haluat muuttaa. Kysymyksiä voi syntyä myös myöhemmin, kun huomaat tutun reaktion kotona. Valmennuksen kaikkien päivien tallenteet ovat katsottavissa 12 kuukauden ajan, joten voit palata sisältöihin tarpeesi mukaan. Kun mietit, sopiiko Se päättyy minuun valmennus omaan tilanteeseesi, voit pohtia, haluatko tutkia juuri näitä vanhemmuuden malleja.
Muutos ei jää paperille kirjattuun tavoitteeseen. Lyhyisiin somaattisiin harjoituksiin kannattaa palata usein ja tehdä niitä arjen eri tilanteissa. Voit pysähtyä hetkeksi kotona ennen vaikeaa keskustelua tai huomata hengityksesi kauppareissulla. Toistuva harjoittelu auttaa tunnistamaan oman vireystilasi ja valitsemaan seuraavan teon tietoisemmin. Kirjaa jälkeenpäin yksi havainto: mikä muuttui kehossasi tai vastauksessasi? Näin edistyminen tulee näkyväksi ilman vaatimusta onnistua joka kerta.
Lapsuudesta omaksutut vanhemmuusmallit
Lapsuudenkodista voi tarttua mukaan sääntöjä, joita et ole koskaan tietoisesti valinnut. Ehkä riitojen jälkeen vaiettiin eikä asiaan palattu. Ehkä tunteet sallittiin vain silloin, kun ne eivät häirinneet aikuisia. Vanhempana saatat huomata toimivasi samoin, vaikka haluaisit pysähtyä kuuntelemaan lastasi. Tunnistaminen ei tarkoita syyllisen etsimistä, vaan auttaa erottamaan opitun toimintatavan tämänhetkisestä valinnastasi.
Tarkastele ensin yhtä arkista tilannetta äläkä koko lapsuuttasi kerralla. Jos lapsi itkee, kysy itseltäsi: mitä itku merkitsee minulle? Se voi herättää ajatuksen, että lapsi yrittää saada tahtonsa läpi. Tai ehkä huomaat kiireen ja tarpeen saada itku loppumaan nopeasti. Kirjaa, mitä tapahtui, miten tulkitsit tilanteen ja mitä teit seuraavaksi. Näin alat nähdä, miten menneisyydestä opittu tulkinta vaikuttaa nykyiseen kohtaamiseen.
Etsi seuraavaksi perheessä toistuneita viestejä. Oliko tärkeää olla kiltti, pärjätä yksin tai totella heti? Esimerkiksi lause ”älä nyt liioittele” voi opettaa piilottamaan surua. Aikuisena saatat sanoa saman lapsellesi automaattisesti. Kun huomaat lauseen mielessäsi, pysähdy ja mieti vaihtoehtoa: ”Näen, että sinua harmittaa.” Uusi lause ei pyyhi historiaa pois, mutta muuttaa tämän hetken vuorovaikutusta.
Kaikki lapsuudessa opitut toimintatavat eivät ole haitallisia. Ehkä opit pyytämään anteeksi tai auttamaan arjen askareissa. Kirjoita rinnakkain, mitä haluat säilyttää ja mitä muuttaa. Voit esimerkiksi jatkaa lämpimien hyvästien tapaa mutta luopua vaatimuksesta, ettei lapsi saisi näyttää pettymystä. Erottelu auttaa rakentamaan vanhemmuutta omien arvojesi, ei pelkän vastareaktion, varaan.
Kokeile tätä neljän vaiheen tarkastelua yhden tilanteen avulla:
Muista: Millainen vastaava hetki oli omassa lapsuudessasi?
Nimeä: Mitä silloin opit tunteista tai tottelemisesta?
Vertaa: Miten toimit nyt, kun lapsesi toimii samankaltaisesti?
Valitse: Mitä haluat sanoa tai tehdä seuraavalla kerralla?
Jos muistat lapsuudestasi vain vähän, voit silti tutkia nykyhetken toimintamalleja. Aloita siitä, mitä huomaat äänessäsi, kehossasi tai ajatuksissasi lapsen kanssa. Leuan kiristyminen voi esimerkiksi kertoa siitä, että olet jo puolustuskannalla. Hengitä rauhallisesti ja kysy, mitä lapsi yrittää kertoa käytöksellään. Tarkoitus ei ole tulkita lasta varmasti oikein, vaan vaihtaa automaattinen vastaus uteliaaseen kohtaamiseen.
Vanhempiesi ymmärtäminen voi tuoda näkökulmaa, mutta se ei edellytä heidän tekojensa hyväksymistä. Voit tunnistaa, että heidän kasvuympäristönsä ja tapansa huolehtia vaikuttivat siihen, mitä opit. Samalla voit päättää, miten toimit omassa perheessäsi nyt. Jos huomaat esimerkiksi toistavasi vanhaa vaikenemista, voit palata lapsen luo ja aloittaa keskustelun uudelleen. Uusi malli syntyy konkreettisissa kohtaamisissa, yksi valittu teko kerrallaan.
Selviytymisen kaavat ja vanhat roolit
Selviytymisen kaava voi näyttää ulospäin vahvuudelta. Perheen tunnelmaa tasoittava vanhempi saattaa huomata kaikkien tarpeet mutta sivuuttaa omansa. Toinen tekee kaiken itse, koska avun pyytäminen tuntuu vaikealta. Kolmas vetäytyy riidan aikana ja palaa asiaan vasta rauhoituttuaan. Nämä tavat voivat auttaa selviämään vaikeista hetkistä, mutta vanhemmuudessa ne voivat kaventaa kykyä vastata omiin ja lapsen tarpeisiin.
Vanha rooli aktivoituu usein tietyissä tilanteissa. Kun lapsi suuttuu, sovittelija saattaa kiirehtiä palauttamaan rauhan sanomalla kaikkeen kyllä. Suorittaja puolestaan voi vaatia itseltään täydellistä kärsivällisyyttä juuri silloin, kun voimavarat ovat vähissä. Huomaa, mikä tehtävä sinulle lankeaa: rauhoitatko, ratkaisetko, miellytätkö vai vetäydytkö? Roolin nimeäminen auttaa näkemään toimintatavan, jota muuten voisi pitää ainoana mahdollisena vastauksena.
Rooli ei kerro, millainen ihminen olet, vaan mitä olet oppinut tekemään paineen alla. Lapsuudessaan riitoja sovitellut voi esimerkiksi kokea oman lapsensa kiukun uhkana koko perheen tasapainolle. Silloin kehossa voi tuntua kiire ratkaista asia heti. Pysähdy ja erota kaksi asiaa: lapsen tunne ja oma hätäsi sen äärellä. Lapsen harmitus saa olla läsnä, vaikka sinun ei tarvitse poistaa sitä saman tien.
Kun huomaat vanhan toimintatavan, tutki sen tarkoitusta tuomitsematta itseäsi. Miellyttäminen on voinut auttaa välttämään ristiriitoja. Vetäytyminen on voinut antaa tilaa tilanteessa, jossa sanat eivät tuntuneet turvallisilta. Kysy itseltäsi: mitä tämä tapa yrittää suojella juuri nyt? Jos myönnyt kaikkeen, saatat esimerkiksi pelätä, että lapsesi pettymys tarkoittaa omaa epäonnistumistasi. Kysymys siirtää huomion syyttelystä siihen, mitä tarvitset voidaksesi valita toisin.
Voit tarkastella yhtä toistuvaa tilannetta kolmella havainnolla:
Rooli: Huomaatko ryhtyväsi sovittelijaksi, suorittajaksi tai vetäytyjäksi?
Merkki: Kiristyykö leukasi, nopeutuuko puheesi vai lakkaatko vastaamasta?
Tarve: Tarvitsetko hetken, rajan, apua vai selkeän pyynnön?
Valitse seuraavaksi pieni teko, joka poikkeaa automaattisesta roolistasi. Jos tavallisesti suostut kaikkeen, voit sanoa: ”Kuulen, että haluat vielä jatkaa. Nyt on aika lopettaa.” Jos poistut keskustelusta, voit kertoa tarvitsevasi tauon ja palaavasi asiaan myöhemmin. Teko on konkreettinen, mutta sen ei tarvitse ratkaista koko ristiriitaa. Olennaista on huomata, että vanhan reaktion rinnalla on muitakin vaihtoehtoja.
Harjoittele uutta vastausta tavallisessa arjessa, esimerkiksi pukemistilanteessa tai iltatoimissa. Huomaa ensin hetki, jolloin tuttu rooli käynnistyy. Nimeä se mielessäsi: ”Nyt yritän taas pitää kaiken rauhallisena.” Laske sitten hartioita ja valitse lapselle yksi selkeä lause. Jos vanha tapa palaa, tarkastele tilannetta jälkeenpäin: mikä käynnisti sen, ja mitä kokeilet ensi kerralla? Näin muutoksesta tulee toistuva valinta, ei vaatimus onnistua joka tilanteessa.
Ylisukupolviset taakkasiirtymät vanhemmuudessa
Ylisukupolvinen taakka voi näkyä arjessa opittuina sääntöinä, ei vain suurina tapahtumina. Ehkä kotona ei puhuttu surusta, vaan askareita jatkettiin hiljaa. Aikuisena saatat huomata vaihtavasi puheenaihetta, kun lapsesi kertoo pettymyksestään. Tarkasteltavana ei silloin ole vain tämän päivän keskustelu. Voit tutkia myös sitä, millaisia tapoja läheisyyteen, tunteisiin ja avun pyytämiseen perheessäsi opittiin.
Ylisukupolvinen taakka ei tarkoita, että perheen historia määräisi tulevaisuuden. Se kuvaa, miten opitut reaktiot ja käsitykset voivat siirtyä suhteissa eteenpäin. Vanhempi, joka joutui lapsena pärjäämään yksin, voi esimerkiksi pitää lapsen avuntarvetta liiallisena. Kun lapsi pyytää apua läksyihin, vanhempi saattaa vastata: ”Yritä ensin itse.” Huomaa lauseen tausta ja kysy itseltäsi, vastaako se lapsen tämänhetkiseen tarpeeseen.
Vanhemmuuden taakkoja tutkiessa konkreettisesta perhekartasta voi olla apua. Kirjoita ylös, miten eri sukupolvissa suhtauduttiin riitoihin, lohdutukseen ja rajoihin. Esimerkiksi: ”Meillä ei pyydetty anteeksi” tai ”Aikuisen sanaa ei kyseenalaistettu.” Älä täytä aukkoja arvauksilla. Merkitse, mitä tiedät, mitä olet kuullut ja mitä huomaat omassa toiminnassasi. Näin erotat perheen kertomukset omista nykyisistä havainnoistasi.
Kun huomaat toistuvan toimintamallin, pysähdy sen äärelle syyttelemättä itseäsi. Lapsen äänekäs vastalause voi esimerkiksi herättää voimakkaan tarpeen saada hänet hiljaiseksi. Huomaa kehollinen reaktio, kuten puristuva leuka tai kiireinen puhe. Nimeä sitten, mitä tilanteessa tapahtuu: lapsi vastustaa rajaa ja sinä tunnet painetta hallita tilannetta. Erottelu auttaa vastaamaan nykyhetkeen vanhan pelon sijasta.
Voit jäsentää havaintojasi seuraavilla askelilla:
Havaitse: Mikä perheen arjen tilanne käynnisti tutun reaktion?
Jäljitä: Millaisen viestin tunteista tai rajoista opit kotona?
Erota: Mikä kuuluu omaan historiaasi, mikä lapsen tämänhetkiseen tarpeeseen?
Valitse: Millä lauseella tai teolla vastaat tällä kertaa toisin?
Uusi toimintatapa voi olla hyvin pieni. Jos perheessäsi vetäydyttiin riidan jälkeen, palaa lapsen luo ja sano: ”Olen valmis kuuntelemaan, kun olemme rauhoittuneet.” Jos tunteita vähäteltiin, kokeile nimetä lapsen kokemus: ”Sinua taitaa harmittaa, että leikki loppui.” Tavoitteena ei ole poistaa erimielisyyksiä. Voit muuttaa sitä, miten kohtaat ne ja mitä lapsesi näkee sinun tekevän.
Perheen historian tutkiminen voi herättää surua, vihaa tai häpeää. Anna tunteelle nimi ja huomaa, miltä se tuntuu kehossasi. Jos hartiat esimerkiksi jännittyvät, pysähdy hetkeksi ja suuntaa huomio ympärilläsi oleviin asioihin. Päätä sitten, mitä haluat tehdä seuraavaksi. Voit vaalia perheesi voimavaroja, kuten huumoria tai yhdessä syömistä, ja samalla opetella uuden tavan käsitellä vaikeaa keskustelua.
Jos tunne käy liian voimakkaaksi, kaikkea ei tarvitse ratkaista kerralla. Voit keskeyttää pohdinnan, palata siihen myöhemmin ja kirjoittaa ylös, mikä auttoi rauhoittumaan. Jos lapsi on mukana tilanteessa, kerro tarvitsevasi hetken ja palaavasi asiaan. Näin tauko ei jää selittämättömäksi vetäytymiseksi. Kun palaat, voit ottaa vastuuta omasta reaktiostasi vaatimatta itseltäsi täydellisyyttä. Lapselle voi riittää, että hän näkee aikuisen huomaavan virheensä ja yrittävän korjata yhteyden. Huomaa, milloin tuttu tapa alkaa ohjata tilannetta ja millainen vastaus sopisi tähän hetkeen. Voit pyytää anteeksi, jos puheesi satutti, ja kysyä lapselta, mitä hän nyt tarvitsee. Muutos rakentuu toistuvista valinnoista, ei yhdestä onnistuneesta keskustelusta.
Vanhemmuuden taakkasiirtymää käsittelevä webinaari järjestetään 17.helmikuuta 2026. Se pidetään Zoomissa kello 18-19:30. Voit käyttää tilaisuutta oman pohdinnan tukena ja kuunnella, millaisia näkökulmia aiheeseen liittyy.
Kenelle valmennus on tarkoitettu ja millaista tukea se tarjoaa?
Valmennus sopii sinulle, jos vanhemmuuden arjessa toistuu reaktio, jota et halua jatkaa. Ehkä korotat ääntäsi, kun lapsi vastustaa lähtöä, tai vetäydyt, kun hän näyttää pettymystä. Voit osallistua myös silloin, kun et vielä tiedä tarkasti, mistä toimintatapasi kumpuaa. Riittää, että haluat tutkia sitä ja kokeilla uusia vastauksia arjessa.
Valmennuksessa tarkastellaan häpeää, lapsuudesta omaksuttuja toimintamalleja ja ylisukupolvisia taakkoja. Lapsen voimakas tunne voi esimerkiksi herättää sinussa kiireen saada tilanne loppumaan. Voit tutkia, mitä kehossasi tapahtuu ja millainen ajatus käynnistää reaktion. Tarkoitus on lisätä ymmärrystä omasta toiminnasta, ei arvostella vanhemmuuttasi. Myös ristiriitaiset tunteet kuuluvat tarkasteluun.
Valmennus tarjoaa selkeän rakenteen aiheen käsittelyyn. Kolmen päivän kokonaisuuteen kuuluu kaksi live-webinaaria, työpaja, Q&A-osuus ja bonus Somaattinen hetki. Voit käsitellä teemoja, pysähtyä kokemuksesi äärelle ja tuoda esiin kysymyksiä. Työpajassa voit esimerkiksi tarkastella, miten tuttu toimintatapa näkyy omassa arjessasi.
Kehollinen harjoittelu tuo tarkasteluun ajatusten lisäksi sen, mitä kehossasi tapahtuu. Kun huomaat hartioidesi jännittyvän lapsen vastustaessa, pysähdy havainnon äärelle. Lyhyisiin somaattisiin harjoituksiin kannattaa palata usein ja tehdä niitä eri paikoissa arjessa. Näin harjoittelu liittyy tavallisiin tilanteisiin eikä jää yksittäiseksi pohdintahetkeksi.
Tallenteet antavat mahdollisuuden palata sisältöihin myöhemmin. Kaikkien valmennuspäivien tallenteet ovat katsottavissa 12 kuukauden ajan. Voit esimerkiksi palata osuuteen, joka tuntuu ajankohtaiselta lapsen kanssa syntyneen ristiriidan jälkeen. Q&A-osuus puolestaan tarjoaa tilan kysymyksille, joita teema herättää. Tuki muodostuu siis sisällöistä, harjoituksista ja mahdollisuudesta kerrata.
Valmennuksesta voi olla hyötyä, jos haluat:
tunnistaa, mikä käynnistää tutun reaktion vanhemmuudessa
tutkia lapsuudesta tarttuneita uskomuksia ja perheen toimintatapoja
harjoitella kehollista pysähtymistä tavallisissa arjen tilanteissa
muotoilla yhden uuden tavan kohdata lapsesi haastava tunne
Voit valmistautua valitsemalla yhden tilanteen, jota haluat tarkastella. Kirjoita esimerkiksi muistiin, mitä tapahtui ennen äänen kohoamista ja mitä huomasit kehossasi. Pidä tavoite konkreettisena: kokeile seuraavalla kerralla yhtä rauhallista lausetta tai pientä taukoa. Tutustu vanhemmuuden mallien muuttamisen tukeen, jos haluat syventyä tähän työskentelyyn.
Neurotransformation by Tanja: Unelmien hermostovalmennus
Neurotransformation by Tanja tarjoaa Unelmien hermostovalmennuksen, jos haluat jatkaa hermostosi ja arjen reaktioidesi tutkimista. Vanhemmuuden mallien tunnistaminen voi herättää kysymyksiä myös siitä, miten kehosi reagoi kuormitukseen, läheisyyteen ja turvan tarpeeseen. Hermostovalmennuksessa perehdytään hermoston toimintaan ja harjoitellaan kehollisia työkaluja. Pohdi, kaipaatko syventymistä erityisesti vanhemmuuden teemoihin vai laajempaa tukea oman toimintasi ymmärtämiseen.
Jos haluat työstää erityisesti lapsuudesta omaksuttuja vanhemmuuden malleja, Se päättyy minuun käsittelee juuri tätä teemaa. Unelmien hermostovalmennus voi olla seuraava askel, jos haluat tutkia hermostosi toimintaa laajemmin. Valinta lähtee siitä, mitä haluat juuri nyt ymmärtää ja harjoitella.
Tutustu valmennukseen ja ota yhteyttä Neurotransformation by Tanjaan, kun haluat selvittää seuraavan askeleesi.
Valitse seuraava askel omassa tahdissasi
Muutos voi alkaa pienestä päätöksestä: pysähdy ennen tuttua reaktiota ja kuuntele, mitä sinussa tapahtuu. Menneisyyttä ei tarvitse ratkaista yhdellä kertaa. Riittää, että huomaat vanhan toimintatavan käynnistyvän ja kokeilet uutta vastausta arjen keskellä.
Jos haluat tarkastella vanhemmuuden toimintamalleja, Se päättyy minuun -valmennus tarjoaa paikan jatkaa aiheen parissa. Jos kaipaat laajempaa näkökulmaa hermoston toimintaan, tutustu Unelmien hermostovalmennukseen. RAKKAUS Bootcamp ja Nähdyksi ja kuulluksi ovat muita Neurotransformation by Tanjan valmennuksia, joihin voit tutustua omien tarpeidesi mukaan.
Sinun ei tarvitse odottaa täydellistä varmuutta ennen kuin etsit tukea. Voit ottaa yhteyttä ja kertoa, mitä haluat ymmärtää tai muuttaa. Ota yhteyttä Neurotransformation by Tanjaan ja tutki rauhassa, mikä voisi palvella seuraavaa askeltasi.
Uusi tapa kohdata lapsesi voi alkaa siitä, että kohtaat ensin itsesi.
Frequently Asked Questions
Miten Se päättyy minuun -valmennus eroaa muista vastaavista valmennuksista?
Valmennuksessa tutkitaan häpeää, lapsuudesta opittuja vanhemmuuden malleja ja ylisukupolvisia taakkoja sekä kehollisia reaktioita. Kolmen päivän kokonaisuuteen kuuluu kaksi live-webinaaria, työpaja, Q&A-osuus ja Somaattinen hetki.
Millaisia kokemuksia osallistujilla on valmennuksesta?
Yksi vanhemmuuden taakkasiirtymää käsittelevään webinaariin osallistunut vanhempi kertoi 17-vuotiaan tyttärensä halanneen häntä spontaanisti ensimmäistä kertaa noin 2,5 vuoteen.
Kommentit