“Haluan vain päästä tästä eroon.”
Näin moni aloittaa muutosmatkansa valmennuksessamme. He ovat väsyneitä ahdistukseen, unettomuuteen tai siihen, että keho tuntuu jatkuvasti ylivirittyneeltä. Toive on yksinkertainen: joku kertoisi, miten tästä pääsee pois. Monet ovat tehneet valtavasti töitä – usein vuosien, jopa vuosikymmenten ajan. On kokeiltu terapiaa, itseapuoppaita, meditaatiota, ruokavalioita ja erilaisia kursseja. Hetkellisesti jokin saattaa helpottaa, mutta pian kaikki palaa samaan pisteeseen.
Muutos ei synny siitä, että tunteet katoaisivat vaan siitä, mitä tapahtuu, kun keho oppii, etteivät tunteet ole vaarallisia ja oppii niitä kannattelemaan
Satojen ihmisten tarinat toistavat samaa kaavaa. He tietävät paljon, he ovat yrittäneet paljon ja silti jokin sisällä pitää kiinni vanhassa.
Se, mikä pitää kiinni, on hermosto. Se ei irrota otetta, jos se ei koe oloaan turvalliseksi.
Emotionaalinen trauma syntyy yhteyden katkeamisesta ja tarvitsee turvallisen yhteyden, jossa saa tulla kuulluksi ja kannatelluksi. Se tekee tilaa muutokselle. Yhteisön merkitys ei ole vain tunne – se näkyy myös tutkimuksissa: turvallinen yhteys muihin aktivoi hermoston rauhoittavia mekanismeja.
Artikkelissa avaan, millaisia muutoksia valmennettavien elämässä on alkanut näkyä – ja tieteen, joka selittää ne.
Kun taistelu loppuu
Meidät on opetettu uskomaan, että kaikki hyvä saavutetaan taistelulla. Kovalla työllä, sisulla, pakolla. Sama logiikka siirtyy myös sisäiseen muutokseen: tunteita vastaan taistellaan, hermostoa yritetään hallita, ajatellaan että jos vain pinnistää tarpeeksi, niin ehkä jokin muuttuu.
Mutta hermosto ei opi turvaa silloin, kun se kokee pakkoa. Todellinen muutos alkaa vasta, kun taistelu loppuu. Ei silloin kun luovut, vaan silloin kun annat itsellesi luvan hengittää ja hyväksyt sen, että muutos ei synny väkisin.
Moni tulee valmennukseen sillä ajatuksella, että onnellisuus olisi sitä, että kaikki tuntuisi hyvältä. Mutta vähitellen he huomaavat, että onnellisuus ei olekaan sitä. Se on kykyä olla rauhassa myös epämukavien tunteiden ja kehon reaktioiden kanssa, ilman että niitä tarvitsee paeta tai yrittää muuttaa.
Eräs osallistuja sanoi, että hänen elämänsä alkoi todella muuttua vasta silloin, kun hän uskalsi ensimmäistä kertaa vain istua alas ja antaa kaiken nousta pintaan ilman pakenemista.
Hermosto on kehon hälytysjärjestelmä
Keho ja aivot muodostavat yhden yhtenäisen järjestelmän, jossa tietoinen mieli on vain pieni osa kokonaisuutta. Suurin osa säätelystä tapahtuu autonomisessa hermostossa – siinä taustalla toimivassa verkossa, joka huolehtii hengityksestä, sydämen sykkeestä ja valppaustilasta ilman tietoista ponnistelua.
Autonomista hermostoa voi ajatella kehon hälytysjärjestelmänä. Kun se tulkitsee ympäristön turvattomaksi, se virittää koko järjestelmän valppauteen. Tällöin limbinen järjestelmä, erityisesti mantelitumake, alkaa ohjata toimintaa nopeiden reaktioiden suuntaan. Etuotsalohko – alue, joka tukee harkintaa ja luovaa ongelmanratkaisua – ei sammu, mutta sen hienovarainen, pitkäjänteinen työskentely jää taka-alalle.
Tietoinen ajattelu on vain pieni osa aivojen käsittelykapasiteetista. Suuri osa viestinnästä kulkee kehosta aivoihin, esimerkiksi vagushermon kautta, mikä selittää, miksi kehon tila vaikuttaa suoraan mieleen. Siksi rauhoittavat hengitykset, turvaa tuovat rutiinit ja lepo eivät ole pelkkää “mielen hallintaa”, vaan konkreettisia tapoja viestiä aivoille: nyt on turvallista.
Kun keho saa toistuvasti signaaleja turvasta, hälytysjärjestelmä oppii vähitellen säätelemään itseään ja tilalle voi nousta etuotsalohkon tarjoama selkeys, harkinta ja luova ajattelu.
Mitä ihmisille alkaa tapahtua
Kun hermosto alkaa rauhoittua, ensimmäiset merkit ovat usein yllättävän arkisia. Uni palautuu. Joku kertoo nukkuneensa ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen koko yön heräämättä. Toinen sanoo, että vuosien migreenit ovat alkaneet hellittää. Kolmas huomaa, että reaktiot, jotka ennen veivät mukanaan, tuntuvat nyt melkein huvittavilta – hän jopa nauroi sille, mikä ennen lamautti.
Monet kertovat, että sisäinen kriitikko on muuttunut vähitellen tukijaksi. Sama ääni, joka ennen arvosteli jokaista liikettä, on alkanut rohkaista. Ihmissuhteissa alkaa näkyä muutos: tarve miellyttää kaikkia vähenee, mutta samalla syntyy syvempi yhteys läheisiin. Jotkut sanovat katsovansa vanhempiaan lempeämmin kuin koskaan ennen ja samaan aikaan uskaltavansa asettaa terveitä rajoja.
Keho ei enää tunnu viholliselta, vaan viisaalta liittolaiselta, jonka viestejä voi kuunnella. Väsymys ei ole enää merkki epäonnistumisesta, vaan kutsu lepoon. Jännitys ei ole merkki heikkoudesta, vaan kehon tapa valmistautua johonkin tärkeään.
Miksi taistelu ja pelkkä ymmärtäminen ei toimi
Useimmat lähestymistavat yrittävät pakottaa muutosta tapahtumaan järjen tai ulkoisten ratkaisujen kautta. Monesti ajatellaan, että ihmiselle tai itselle voi vain sanoa: “piristy” tai “älä välitä”. Tai että jos vain löytää oikean ravinnon, parisuhteen tai työpaikan, kaikki korjaantuu.
Mutta pelkkä ymmärtäminen tai ulkoiset tekijät eivät luo hermostolle turvaa. Hermosto palauttaa aina siihen, minkä se kokee turvalliseksi. Eli vanhat toimintatavat, ajatukset ja teot, mitkä ovat pitäneet sinut hengissä.
Valmennusryhmissä näkyy selvä kaava: ne, jotka lopettavat taistelun omia tunteitaan vastaan, alkavat kokea merkittäviä muutoksia. Sen sijaan, että yrittäisivät päästä eroon vihasta tai ahdistuksesta, he oppivat olemaan niiden kanssa turvallisesti. On tärkeää muistaa, että sitä taistelun lopettamista ei voi pakottaa, se tulee, sitten kuin se tulee. Keholla ei ole kelloa.
Polyvagaalinen teoria ja neurotiede
Moderni hermostotutkimus on tuonut meille syvällistä ymmärrystä siitä, miksi kehomme reagoi tietyllä tavalla vaaratilanteissa. Polyvagaalinen teoria selittää, kuinka autonominen hermostomme toimii: kun hermostosi kokee turvattomuutta, se aktivoi automaattisesti suojamekanismeja – yliaktivisuutta, vetäytymistä tai jähmettymistä.
Tässä piilee keskeinen ongelma: sama mekanismi, joka piti sinut turvassa lapsena, saattaa nyt rajoittaa elämääsi aikuisena. Hermosto valitsee mieluummin tutun helvetin kuin tuntemattoman paratiisin.
Kun ihmiset ymmärtävät hermostonsa reaktioita, he lopettavat itsensä tuomitsemisen ja alkavat työskennellä kehonsa kanssa sen sijaan, että taistelevat sitä vastaan. Pikkuhiljaa hermosto alkaa tuntea muutoksen turvalliseksi – ja vasta silloin muutos on mahdollista.
Yhteisön parantava voima
Yksi silmiinpistävimmistä havainnoista on yhteisön merkitys. Valmennusryhmissämme on omat muutosmatkapiiri-keskustelut, joissa sekä isommissa että pienemmissä ryhmissä jaetaan kokemuksia. Ne, jotka ovat tehneet tätä prosessia pidempään, tukevat niitä, jotka ovat vasta tulleet mukaan.
Koska tämä työ on syklistä, välillä tulee jumituksia, huonoja hetkiä tai vastustusta. Yhteisössä toivotetaan kaikki tunteet tervetulleiksi – sekä onnistumiset että hetket, jolloin haluaisi luovuttaa tai kun oikeastaan vain kiukuttaa. Kaikki tunteet ovat sallittuja ja turvallisia.
Kun joku jakaa vaikean kokemuksen, muut vastaavat ymmärtävästi omilla tarinoillaan ja tuellaan. Jos jollakin on paha hetki, on uskomatonta, kuinka nopeasti yhteisössä nousee ihmisiä kannattelemaan. Kukaan ei jää yksin kipunsa kanssa.
Kuinka ihanaa ja voimaannuttavaa on, että ensimmäistä kertaa voi olla haavoittuvia muiden edessä. He saavat kokea, että heille sanotaan: “Sä olet hyvä juuri sellaisena kuin olet ja sinulla on oikeus olla näkyvä.”
Tämä ei ole pelkkää seurustelua – se on hermoston tasolla merkittävää. Turvallinen yhteisö aktivoi parasympaattisen tilan, jossa parantuminen on mahdollista.
Kuinka tärkeää onkaan, että kaikki ihmiset saavat tulla kuulluksi, nähdyiksi ja kannatelluiksi, mitä moni ei ole koskaan aikaisemmin kokenut. Ryhmissä näkyy, kuinka ihmiset oppivat hyväksymään itsensä juuri sellaisina kuin ovat. Tämä itsemyötätunto on usein ensimmäinen askel kohti todellista muutosta.
Hitauden ja toiston viisaus
Ensimmäisissä valmennusryhmissämme näimme, kuinka helposti suorittamisen kulttuuri hiipii myös tähän prosessiin. Jos joku ei ehtinyt tehdä kaikkia harjoituksia tai pysyä moduulien tahdissa, moni koki syyllisyyttä ja pelkäsi jäävänsä jälkeen. Tämä piti hermoston edelleen hälytystilassa. Se on aivan vastoin sitä, mitä olimme rakentamassa.
Tästä syystä loimme valmennuksesta syklisen. Se ei ole putki, josta voi pudota, vaan kehä, jossa voi levätä ja aloittaa uudestaan. Joskus tärkein työ on pysähtyä, antaa asioiden integroitua ja jatkaa vasta sitten. Hermosto oppii turvaa vain silloin, kun sillä on lupa hengittää.
Kun poistimme kiireen, huomasimme merkittävän muutoksen: osallistujat alkoivat edetä rauhallisemmin mutta syvemmälle. Tulokset paranivat, koska ihmiset eivät enää yrittäneet “ottaa kiinni” tai suorittaa muutosta, vaan uskalsivat luottaa prosessiin.
Vaikka valmennuksessa saa valtavasti tietoa traumasta, hermostosta, ylisukupolvisista ketjuista ja kiintymysmalleista, todellinen muutos ei synny lukemalla lisää teoriaa. Se syntyy kehollisista toistoista ja usein hämmentävän hellistä harjoituksista. Pieni hengityksen seuraaminen, kehon ravistelu, kuuntelu, jossa sisäinen hälytys alkaa hiljentyä. Muutama minuutti päivässä riittää. Ei kesto, vaan toisto tekee työn.
Syklinen muutos vs. lineaarinen “parantuminen”
Moni on tottunut ajattelemaan, että muutos on nousujohteista ja etenee suoraviivaisesti. Mutta hermosto ei toimi niin. Se etenee sykleissä: välillä tulee eteenpäinmenoa, välillä taantumaa, välillä pysähtymistä. Kun vanha tunne nousee pintaan, se ei ole merkki epäonnistumisesta, vaan terve osa prosessia. Hermosto näyttää sen, koska se luottaa siihen, että nyt se voidaan kohdata.
Tämä ymmärrys vapauttaa ihmiset suorittamisen paineesta. He alkavat nähdä itsensä uudessa valossa, eivätkä projektina, joka pitää korjata, vaan prosessina, joka tarvitsee aikaa ja lempeyttä. He alkavat myös tulemaan uteliaaksi ja nauttivat prosessista, kun kiire ja pakottaminen väistyy.
Mitä tapahtuu, kun hermosto oppii luottamaan
Kun hermosto alkaa kokea olonsa turvalliseksi, aivojen etuotsalohko palaa käyttöön. Harkinta, luovuus ja kyky nähdä mahdollisuuksia heräävät. Arjessa tämä näkyy yllättävän konkreettisesti: rajojen sanominen muuttuu helpoksi, päätöksenteko selkeytyy, ja uteliaisuus palaa. Ihmiset uskaltavat tehdä asioita, joita eivät aiemmin olisi edes harkinneet.
Jotkut kertovat katsovansa vanhempiaan lempeämmin kuin koskaan ennen ja samalla uskaltavansa asettaa terveitä rajoja. Toiset kuvaavat, kuinka vuosia jatkuneet migreenit ovat hellittäneet tai kuinka uni palautui ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin. Moni sanoo, että sisäinen kriitikko, joka ennen arvosteli jokaista liikettä, on muuttunut tukijaksi.
Kehon viestien tulkitseminen
Kun suhde omaan kehoon muuttuu, muuttuvat myös sanat, joilla siitä puhutaan. Väsymys ei ole enää merkki epäonnistumisesta, vaan kutsu lepoon. Jännitys ei ole merkki heikkoudesta, vaan kehon tapa valmistautua johonkin tärkeään. Tukala tunne ei ole vihollinen, vaan viesti, joka haluaa tulla kuulluksi. Kun tämä näkökulma sisäistyy, kehosta tulee liittolainen eikä vastustaja.
Neurotransformaation anatomia
Neurotransformaatiovalmennuksen ytimessä on ymmärrys: emme voi pakottaa itseämme muuttumaan. Voimme vain luoda olosuhteet, joissa muutos on mahdollinen. Tämä vaatii usein kaiken sen kyseenalaistamista, mitä olemme oppineet itsestämme, ympäristöstämme ja sukupolvien ketjuista. Vaatii rohkeutta kohdata se, mitä on yrittänyt välttää. Ja kärsivällisyyttä olla kehon oman viisauden kanssa.
Juuri tämä on monille se puuttuva palanen. He ovat yrittäneet vuosia järjellä, tahdolla ja itsekurilla, mutta vasta keho–mieliyhteyden uudelleen rakentaminen on tehnyt muutoksen mahdolliseksi. Kun hermosto huomaa, että se saa levätä ja että sillä on lupa luottaa, muutos ei enää ole pinnistystä. Se on vapautumista.
Lopuksi: Rohkeus päästää irti
Ehkä tärkein kysymys on tämä: mitä jos keho ei olekaan vihollinen, jota pitää hallita? Mitä jos se on liittolainen, joka vain odottaa, että opimme kuuntelemaan sen viestejä?
Valmennusryhmien tarinat osoittavat, että muutos ei synny taistelulla. Se syntyy, kun annamme periksi tarpeelle kontrolloida kaikkea ja uskallamme luottaa siihen, että keho tietää tien. Silloin sisäinen häly hiljenee, ja elämä muuttuu selviytymisestä elämiseksi.
Kokemuksia neurotransformaatiosta
“Uni palautui ensimmäisten viikkojen aikana, kun hermostoni rauhoittui. En uskonut sen olevan enää mahdollista.”
“Olen oppinut tunnistamaan triggerini ja jopa nauramaan niille — ne eivät enää hallitse minua.”
“Alussa yritin päästä eroon vaikeista tunteista. Nyt annan niiden tulla ja olen läsnä.”
“Ensimmäistä kertaa elämässäni pystyn istumaan hiljaisuudessa ilman pakonomaista tarvetta tehdä jotakin.”
Voit kuunnella kahden ihanan valmennettavan kokemuksia tästä.
Oletko valmis omaan muutokseesi?
Neurotransformaatio-valmennusryhmämme Early Bird -aloitus on auki. Pääset heti sovellukseen, aloitusmateriaaliin ja harjoituskirjastoon sekä live-webinaareihin ja muutosmatkapiirikeskusteluihin. Varsinainen ryhmä alkaa 15.10., jolloin Moduuli 1 aukeaa.
Early Bird -osallistujat saavat lisäksi yhden ylimääräisen henkilökohtaisen valmennustunnin. Etua on saatavilla vain 50 paikkaa tai 20.9. asti - kumpi täyttyy ensin.
Lisäksi järjestämme ilmaisen webinaarin: “Se päättyy minuun — Unelmien anatomia” sunnuntaina 21.9. klo 19.00. Tutkimme, mitä tapahtuu, kun ylisukupolvisia ketjuja alkaa purkautua — mitä tilalle syntyy ja miten se näkyy kehossa ja elämässä. Tallenne lähetetään kaikille ilmoittautuneille, ja mukana on myös Jenni, joka kertoo omasta muutosmatkastaan
