'Kirjoitan tämän tekstin ehkä suosituimman Instagram-postaukseni innoittamana – sen, jossa kerroin missä tunteet varastoituvat kehossa. Se on yksi jaetuimmista ja tallennetuimmista julkaisuistani - selvästi aihe resonoi syvällä meissä kaikissa. Kenties juuri siksi, että jokainen tunnistaa kehossaan näitä tuntemuksia, vaikka ei olisi osannut nimetä niitä.'
Hermostossasi värisee menneiden sukupolvien kokemus. Jokainen solusi tietää sen, mitä isoisäsi ei koskaan kertonut. Traumat, jotka eivät saaneet sanoja, löysivät kehostasi kodin.
Kehomme on elävä muistikirja. Jokainen tunne, kokemus ja trauma tallentuu hermostojärjestelmäämme ja solumuistiimme. Tämä on evoluution kannalta ollut elintärkeää selviytymiselle - kyky tunnistaa vaara ennen kuin tietoinen mieli ehtii prosessoida sitä. Mutta samalla se tarkoittaa, että kannamme mukanamme historiaa, joka ei ole omaamme. 👨👩👧👦
Suomalaisina kannamme kehossamme ylisukupolvista taakkaa - sotien traumaa, puhumattomuuden kulttuuria, häpeää ja vaikenemista. Talvisodan pakkaset ja jatkosotien kauhu eivät jääneet vain historian kirjoihin - ne jäivät elämään isoisieni ja isoäitieni hermostoon, josta ne siirtyivät vanhemmilleni ja siitä minuun. Isovanhempiemme kokema sotatrauma ei ole vain "psyykkinen" asia, vaan se ilmenee fyysisinä reaktiomalleina, jotka ovat siirtyneet hermostostasi hermostooni, sukupolvelta toiselle kuin hiljainen perintö.
Sisu, se sana mistä olemme niin ylpeitä, ei ole vain vahvuutta - se on usein myös traumavastetta, tapa selviytyä. Suomalainen vaikenemisen perintö näkyy kehollisina lukkoina. Sukupolvien opittu hiljaisuus ja tunteiden piilottaminen ovat muuttuneet lihaksistomme kireydeksi, hengityksemme pinnallisuudeksi. Jopa tapamme olla yhteydessä toisiin ihmisiin – usein etäisyyden päästä – on hermostojärjestelmämme tapa suojautua haavoittuvuudelta, jota emme ole oppineet kantamaan.
Jos katselen vanhoja kuvia isovanhemmistani ja vanhemmistanikin. Heidän silmissään on katse, joka on nähnyt liikaa. Heidän hartiansa kantavat taakkaa, jota he eivät koskaan ole sanoittaneet. Ja sama asento, sama jännitys ja samat tavat kulkevat sukupolvien läpi. Tunnistan niin monia samoja asioita myös itsessäni.
Tunnistamisen hetki - kehon viestien avautuminen
Kuvittele: Istut tärkeässä työpalaverissa esittelemässä ideaasi. Yhtäkkiä huomaat, että vatsasi menee solmuun, kurkkusi kuristaa, ja ajatuksesi alkavat hajota. Miksi? Hermostosi muistaa tilanteen, jossa lapsena yritit innoissasi kertoa ajatuksistasi, mutta tulit torjutuksi. Autonominen hermostosi aktivoi nyt saman suojamekanismin, vaikka todellista uhkaa ei ole.
Tai heräät keskellä yötä sydän hakaten, hikoillen, ahdistuneena. Päivällä kohtasit ihmisen, jonka äänensävy muistutti alitajuisesti sinua vanhempasi vihaisesta äänestä. Hermostosi reagoi uhkaan, joka on tallentunut vagushermon kautta autonomiseen hermostoosi vuosikymmeniä sitten. Se, mitä pidät "irrationaalisena" pelkona, onkin kehosi muistijälki, joka yrittää suojella sinua.
Kun seisot markkinoilla väkijoukossa ja yhtäkkiä ahdistuksen tunne valtaa sinut. Mistä se tulee? Ehkä isoisäsi oppi sodan aikana, että ihmisjoukko ei ole turvallinen paikka. Tämä oppi kulki hänen kehostaan äitisi kehoon ja sieltä sinuun – ilman että kukaan koskaan puki sitä sanoiksi.
Kehomme totuus
Hermostosi ei valehtele. Jokainen jännittynyt lihas, pinnallinen hengitys ja vatsakipu kertoo tarinaa traumasta, jota et ole pystynyt sanoittamaan. Ne kaikki ovat jäännöksiä hetkistä, jolloin kehosi yritti suojella sinua parhaalla mahdollisella tavalla. Jäykät hartiat suojaavat sydäntä, kireä leuka estää huutamasta, jännittynyt vatsa varautuu iskuun.
Kun vanhempasi vaikenivat sodasta, heidän hermostonsa kuitenkin "puhui" - ja sinä opit lukemaan tätä traumakieltä. Opit, että tietyt tunteet eivät ole turvallisia. Hermostosi oppi jännittymään tietyllä tavalla, pidättämään hengitystä, valmistautumaan uhkaan. Trauma tallentui kehosi muistiin kauan ennen kuin osasit puhua.
Joskus aamuisin kun herään, tunnen kylkiluideni alla jännityksen, joka ei ole omani. Se on äitini pelko, joka oli hänen isänsä pelkoa, joka kumpusi ajasta, jolloin täytyi olla valppaana. Jolloin maailma ei ollut turvallinen. Tämä jännitys on osa minua, vaikka minun maailmani on erilainen – rauhallisempi, turvallisempi. Mutta kehoni ei vielä tiedä sitä.
Kohti vapautumista
Kehollisia traumoja voi purkaa. Vagushermon uudelleenkalibrointi on avain hermostolliseen tasapainoon. Keho kantaa traumaa, mutta se myös tietää tien vapautumiseen.
Polyvagaaliteorian ymmärtäminen avaa oven: hermostosi ei ole "rikki", se on jumissa traumatilassa. Trauma ei ole vain mielessä, vaan autonomisessa hermostossa, lihaksissa, faskiaketjuissa ja soluhengityksessä. Se on kemiallinen ja sähköinen jälki, jonka voi vapauttaa.
Kun ensimmäisen kerran tunsin, miten pallea vapautuu vuosikymmenten jännityksestä, itkin. En surusta, vaan hämmästyksestä. En tiennyt, että kehoni voi tuntua tältä – avoimelta, vapaalta, turvalliselta. En tiennyt, että osa hengityksestäni oli koko elämäni ajan ollut lukossa, kunnes se vihdoin vapautui.
Tiedätkö tunteen, kun hartiat laskeutuvat ensimmäistä kertaa vuosiin? Kun hengitys syvenee vatsaan asti? Kun tunnet turvaa kehossasi, vaikka maailma ympärillä ei olekaan muuttunut?
Se on hermostosi palautumista traumatilasta tasapainoon. Se on kuin hiljainen paluu kotiin – kehoon, joka on vihdoin turvallinen asua. Se on tunne, kun isoisäsi traumat saavat vihdoin levätä rauhassa, eikä sinun tarvitse enää kantaa niitä.
Entä jos voisit vapauttaa itsesi tästä ylisukupolvisesta taakasta? Entä jos voisit antaa lastesi hengittää vapaammin, ilman menneisyyden painolastia? Entä jos voisit katkaista ketjun, joka on sitonut sukupolvet toisiinsa – ei rakkauden, vaan traumavasteen kautta?
Kuuntele lisää Neurotransformaatio-webinaaritallenteelta, jossa avaamme vagushermon uudelleenkalibrointia, polyvagaaliteoriaa ja ylisukupolvisten traumojen purkamista käytännössä. Hermostosi vapautuminen alkaa yhdestä syvästä hengityksestä, yhdestä kehollisesta oivalluksesta kerrallaan. Katso webinaari
Sillä kehosi muistissa ei ole vain traumaa. Siellä on myös polku kotiin ❤️ - turvaan itseesi.
Linkki Instragram-postaukseeni: Minne tunteet varastoituvat
Lämpimin ja turvaa luovin ajatuksin, Tanja
