Älypuhelimet ovat yksi aikamme merkittävimmistä teknologisista innovaatioista, joka vaikuttaa meidän elämään niin paljon. Ne ovat tuoneet mukanaan yhteyden, tiedon, turvan ja luovuuden tavalla, joka ei olisi aiemmin ollut mahdollista. Siksi on tärkeää sanoa heti alkuun, että teknologia itsessään ei ole ongelma, eikä sen käyttöä tarvitse moralisoida.
Samanaikaisesti yhä useampi meistä tunnistaa ristiriidan. Puhelin vie huomiota, aikaa ja läsnäoloa enemmän kuin oli tarkoitus. Se tuntuu joskus lähes automaattiselta jatkeelta keholle. Tässä tekstissä tarkastellaan, miksi näin tapahtuu, mitä hermosto tekee tässä dynamiikassa, miksi ankaruus ei auta riippuvuuksien kanssa ja millaiset ratkaisut tukevat todellista muutosta.
Tässä artikkelissa puhutaan älypuhelimista esimerkkinä, mutta sama ilmiö koskee monia muitakin asioita. Pelejä, somea, suorittamista, työntekoa ja muitakin tapoja, joista voi tulla tapa säädellä sisäistä tilaa.
Riippuvuus ei ole heikkoutta vaan säätelyä
Usein puhumme riippuvuudesta ikään kuin se olisi yksilön ongelma, merkki heikosta tahdonvoimasta tai huonoista valinnoista. Hermoston näkökulmasta riippuvuus näyttää kuitenkin toisenlaiselta.
Riippuvuutta voi kuitenkin ymmärtää tapana, josta on tullut hermostolle turvaa. Jossain vaiheessa jokin toiminta on helpottanut oloa. Se on rauhoittanut levottomuutta, vienyt huomion pois kuormituksesta tai tuonut hetken helpotusta yksinäisyyteen tai stressiin. Kun tätä toistetaan riittävän usein, hermosto oppii mallin. Tavasta tulee automaattinen säätelykeino.
Tässä vaiheessa kyse ei enää ole tietoisesta valinnasta. Keho toimii ennen ajattelua. Ja juuri siksi pelkkä käskeminen tai itsensä pakottaminen ei toimi.
Miten älypuhelimet on rakennettu toimimaan
Älypuhelinten ja sovellusten koukuttavuus ei ole sattumaa. Ne on rakennettu käyttäytymistieteen ja psykologian pohjalta. Yksi keskeinen viitekehys on Stanfordin yliopistossa kehitetty Fogg Behavior Model.
Foggin mallin mukaan käyttäytyminen tapahtuu silloin, kun motivaatio, kyky ja ärsyke kohtaavat samanaikaisesti. Digitaalisessa ympäristössä tämä näkyy hyvin konkreettisesti. Puhelin on aina käden ulottuvilla. Sovellusten käyttö on tehty äärimmäisen helpoksi. Ärsykkeet ovat jatkuvasti läsnä ilmoitusten, värien ja äänien muodossa. Motivaatio syntyy usein sisäisistä tiloista, kuten tylsyydestä, levottomuudesta tai tarpeesta tulla nähdyksi.
Kun nämä tekijät kohtaavat, käyttäytyminen tapahtuu lähes automaattisesti. Tahdonvoimaa ei varsinaisesti tarvita, eikä se usein riitäkään vastavoimaksi.
Tätä rakennetta täydentää Hook-malli, jonka Nir Eyal teki tunnetuksi. Se kuvaa oppimisen kehää, jossa ärsyke johtaa toimintaan, toiminta tuottaa vaihtelevan palkinnon ja lopuksi käyttäjä investoi järjestelmään jotakin itsestään. Aikaa, huomiota, sisältöä tai tunnetta. Tämä investointi sitoo entistä tiukemmin seuraavaan kierrokseen.
Tätä samaa logiikkaa käytetään peleissä, sosiaalisessa mediassa ja monissa muissa digitaalisissa palveluissa. Tavoite on yksinkertainen ja täysin ymmärrettävä. Mitä enemmän palvelua käytetään, sitä enemmän se tuottaa rahaa.
Tämä ei tee teknologiayrityksistä pahoja. Se kertoo siitä, millaisessa järjestelmässä elämme.
Vastuu ei ole vain järjestelmän eikä vain yksilön
Olisi houkuttelevaa ajatella, että vastuu kuuluu vain teknologiayrityksille. Samalla on rehellistä todeta, että toistaiseksi mikään ei viittaa siihen, että nämä rakenteet olisivat katoamassa. Niitä ei vaadita purettaviksi, eikä järjestelmä tue sitä.
Siksi vastuu jää väistämättä myös yksilölle ja yhteisöille. Ei siksi, että meidän pitäisi pärjätä yksin tai syyllistää itseämme, vaan siksi, että tällä hetkellä muuta vaihtoehtoa ei ole. Tämä vastuu ei kuitenkaan tarkoita kuria ja kontrollia, vaan ymmärrystä, säätelyä ja ympäristön muokkaamista.
Miksi ankaruus ei toimi riippuvuuden selättämisessä – Rat Park -koe
Riippuvuuden ymmärtämistä muutti aikanaan merkittävästi havainto, joka tehtiin niin sanotuissa Rat Park -kokeissa. Kokeissa rotat elivät ensin virikkeettömässä, eristävässä ympäristössä. Niille tarjottiin kahta vesivaihtoehtoa, tavallista vettä ja huumetta sisältävää vettä. Tässä ympäristössä rotat alkoivat käyttää huumetta toistuvasti ja kehittivät riippuvuuden.
Kun sama koe tehtiin ympäristössä, jossa rotilla oli tilaa liikkua, tutkia, leikkiä ja olla yhteydessä toisiinsa, tilanne muuttui. Rotat valitsivat useimmiten tavallisen veden. Kun ympäristö oli turvallinen ja mielekäs, riippuvuudelle ei ollut samaa tarvetta.
Tämä havainto on äärimmäisen tärkeä. Se osoittaa, että riippuvuus ei synny vain aineesta tai toiminnasta, vaan ympäristöstä, turvasta ja merkityksestä. Sama pätee ihmisiin. Kun elämä on virikkeetöntä, kuormittavaa tai eristävää, hermosto etsii helpotusta. Kun turvaa ja yhteyttä on enemmän, tarve riippuvuudelle usein vähenee.
Juuri tästä syystä ankaruus ei toimi. Kun säätelykeino viedään pois ilman, että tilalle rakennetaan turvaa, hermosto kokee uhkaa ja palaa entistä voimakkaammin vanhaan tapaan.
Tavat voivat muuttua, kun ympäristö tukee säätelyä
Kännykän käyttö on tapa. Tavat syntyvät toistojen kautta, usein huomaamatta. Ja juuri siksi ne voivat myös muuttua toistojen kautta. Muutos ei vaadi täydellistä luopumista teknologiasta, vaan tietoisuutta, taukoja ja ympäristöä, joka tukee hermoston säätelyä.
Kun ympäristö tekee tauoista näkyviä ja mahdollisia, ihmisen ei tarvitse taistella itseään vastaan.
Analoginen tuki digitaalisessa maailmassa
Kiinnostuin Piilo-nimisestä tuotteesta, johon törmäsin Habitare-messuilla. Piilo on Suomessa valmistettu kännykän lepopaikka, joka on tehty keramiikasta ja puusta ja muotoiltu suomalaisen Pentagon Designin toimesta. Sen kehittäjä Sari Niemi on kouluttautunut aivoihin erikoistuneeksi sairaanhoitajaksi ja tuo tuotteeseen syvää ymmärrystä siitä, miten hermosto ja oppiminen toimivat.
Sari Niemi kuvaa Piilon tarkoitusta näin: “Piilon tarkoitus on muistuttaa meitä siitä, että myös analogiset ratkaisut voivat auttaa nykypäivän kognitiivisen kuormituksen hallinnassa. Piilo tarjoaa puhelimelle oman säilytyspaikan ja toimii näkyvänä vihjeenä tukien puhelimettomien tapojen omaksumista, rohkaisten irrottautumaan ja olemaan läsnä.”
Piilo ei lukitse puhelinta eikä pakota luopumaan siitä. Se tekee luopumisesta tietoisen ja rituaalimaisen teon. Puhelin laitetaan pois ja se vaatii pienen vaivan. Hermosto oppii, että tauko on mahdollinen ja turvallinen.
Olen huomannut erityisesti vieraiden kanssa, miten erilainen tunnelma syntyy, kun puhelimet laitetaan yhdessä Piiloon. Se on viesti toiselle ja itselle siitä, että tämä hetki on tärkeä. Läsnäolo syvenee, eikä huomio karkaa jatkuvasti sivuun. Samanlaisen rituaalin voi luoda monella tavalla myös ilman tätä tuotetta. Sellaisen voi vaikka askarella. Piilo ei ole välttämättömyys, vaan kaunis ja harkittu tuki.
Jos Piilo puhuttelee ja ajatus analogisesta tuesta digitaalisessa arjessa tuntuu omalta, tuotteisiin voi tutustua osoitteessa piilo.co.
Piilo-tuotteet ovat tällä hetkellä –15 % alennuksessa, ja lisäksi koodilla NEUROTANJA13 saa vielä 10 euroa lisäalennuksen.
Etu on voimassa 20.12. asti.
Kännykkä ei ole vihollinen. Se ei ole hyvä eikä paha. Kyse on suhteesta. Kun ymmärrämme, miten hermosto oppii ja miksi tietyt tavat syntyvät, syyllisyys voi väistyä ja tilalle voi tulla myötätunto ja viisaampi vastuu.
