top of page

Itsesabotaasi ja alitajunta tavoitteiden saavuttamisen esteenä

1 päivä sitten
11 min käytetty lukemiseen

Et ehkä jarruta itseäsi siksi, ettet haluaisi onnistua. Itsesabotaasi ja alitajunta voivat ohjata sinua toistamaan tuttuja toimintamalleja, vaikka tietoisesti kaipaat muutosta. Saatat lykätä tärkeää askelta, vähätellä onnistumistasi tai vetäytyä juuri, kun eteneminen alkaa tuntua mahdolliselta.

 

Se ei tarkoita, että olisit laiska tai kyvytön. Taustalla voi olla opittu uskomus tai epäonnistumisen pelko, joka yrittää suojella sinua pettymykseltä, arvostelulta tai turvattomuudelta. Suojautuminen voi tuntua kehossa jännityksenä ja mielessä tuttuna ajatuksena: ”En pysty.” Vanha toimintamalli ei kuitenkaan ole sama asia kuin totuus sinusta.

 

Tässä artikkelissa opit tunnistamaan, miten alitajuiset uskomukset ja pelko voivat jarruttaa tavoitteidesi saavuttamista. Saat keinoja pysähtyä vanhan reaktion äärelle, kyseenalaistaa sen ja harjoitella uudenlaista toimintaa. Muutos ei ala itsesi pakottamisesta, vaan siitä, että ymmärrät, mitä sisälläsi tapahtuu, ja otat seuraavan mahdollisen askeleen.

 

 

Sisällysluettelo

 

 

Miten alitajunta vaikuttaa tavoitteiden saavuttamiseen?

 

Kun tavoitteesi lähestyvät, saatat huomata vetäytyväsi tai lykkääväsi päätöstä. Tällaiset reaktiot voivat liittyä automaattisiin toimintamalleihin, eivät tietoiseen haluun epäonnistua.

 

Alitajunnan vaikutus ajatuksiin ja päätöksiin

 

Alitajunnalla tarkoitetaan tässä automaattisia, tiedostamattomia mielen prosesseja. Niiden ymmärtäminen auttaa huomaamaan, miksi reagoit joskus ennen tietoista harkintaa. Tiedostamattoman mielen on kuvattu ohjaavan ajatuksia, päätöksiä ja toimintaa automaattisesti 95 prosenttia. Luku ei tarkoita, että jokainen valintasi olisi ennalta määrätty. Se muistuttaa, kuinka suuri osa arjen reaktioista voi syntyä huomaamatta.

 

Uuden työtehtävän edessä voit esimerkiksi huomata kehossasi jännitystä ja ajatella heti, ettet osaa. Ennen kuin päätät luopua tavoitteesta, pysähdy nimeämään, mitä tapahtui: mikä tilanne oli, mitä ajattelit ja minkä askeleen jätit ottamatta? Näin erotat automaattisen reaktion itse tavoitteesta.

 

Uskomusten vaikutus reaktioihin

 

Alitajuiset uskomukset ovat opittuja oletuksia itsestä, muista ja turvallisuudesta. Ne vaikuttavat siihen, tulkitsetko palautteen kannustuksena vai merkkinä epäonnistumisesta. Tunnista niitä tarkastelemalla toistuvia ajatuksiasi: mitä sanot itsellesi juuri ennen vetäytymistä, ja perustuuko ajatus nykyhetkeen vai vanhaan kokemukseen? Esimerkiksi ”minun täytyy miellyttää kaikkia” voi olla opittu sääntö, ei muuttumaton tosiasia.

 

Ylisuojelevassa perheympäristössä aikuiset ovat voineet tehdä valintoja puolestasi. Silloin epävarmuus voi tuntua vaaralta, vaikka edessä olisi uusi, harjoiteltava taito. Parisuhteessa sama uskomus voi näkyä tarpeiden salaamisena tai jatkuvana hyväksynnän hakemisena. Havainnoi, toistuuko reaktio tietyissä tilanteissa tai ihmissuhteissa. Toistuva kuvio antaa vihjeen siitä, mitä uskomusta kannattaa tutkia.

 

Itsesabotaasi unelmien tavoittelussa

 

Itsesabotaasi tarkoittaa toimintaa, joka vaikeuttaa sinulle tärkeän tavoitteen edistämistä. Se voi näkyä työn aloittamisen lykkäämisenä, onnistumisten mitätöimisenä tai muiden tarpeiden asettamisena aina omiesi edelle. Hyvä suunnitelma jää silloin helposti aikomukseksi. On silti tärkeää erottaa opittu toimintamalli todellisista esteistä. Rahapula, aikapula, lasten vaatima energia ja jaksamisen haasteet voivat aidosti hidastaa unelman toteuttamista.

 

Jos lykkäät esimerkiksi kurssille ilmoittautumista, selvitä ensin käytännön este: puuttuuko aika, raha vai sopiva ajankohta? Tarkastele sen jälkeen omaa tulkintaasi. Ajatus ”en kuitenkaan onnistu” ei ole sama asia kuin mahdoton aikataulu. Pieni, toteutettavissa oleva askel auttaa hahmottamaan, mikä etenemistä oikeasti hidastaa.

 

Itsesabotaasin erottaminen riskien arvioinnista

 

Realistinen riskien arviointi perustuu konkreettisiin seurauksiin ja vaihtoehtoihin. Itsesabotaasissa pelko voi puolestaan estää etenemisen ilman, että syytä on tarkasteltu. Erota nämä kirjaamalla tavoitteen todelliset riskit ja keinot pienentää niitä. Jos haluat vaihtaa alaa, selvitä esimerkiksi, mitä osaamista puuttuu ja miten voit hankkia sitä. Pelkkä ajatus ”en pysty” ei vielä osoita, että tavoite olisi liian riskialtis.

 

Kysy itseltäsi, mitä pelkäät tapahtuvan ja mikä havainto tukee pelkoa juuri nyt. Jos pystyt nimeämään konkreettisen vaaran, suunnittele, miten hallitset sitä. Jos huomaat toistavasi vanhaa ennustusta ilman uutta näyttöä, tunnista ajatus uskomukseksi. Suomessa voit hakea mielenterveyden haasteisiin apua terveysasemalta tai työterveyshuollosta. Opiskelijana voit kääntyä opiskeluterveydenhuollon puoleen.

 

Alitajunta ja itsesabotaasi tavoitteiden saavuttamisessa

 

Itsesabotaasi ei aina näytä tietoiselta päätökseltä luovuttaa. Se voi syntyä, kun tuttu toimintamalli tuntuu turvallisemmalta kuin tavoitteen edellyttämä muutos.

 

Alitajunnan yhteys itsesabotaasiin

 

Itsesabotaasin ja alitajunnan yhteys näkyy, kun automaattinen reaktio alkaa ohjata valintojasi. Siksi pelkkä tavoitteen kirkastaminen ei aina muuta käyttäytymistä. Uusi työpaikka voi esimerkiksi innostaa, mutta hakemuksen avaaminen nostaa pintaan arvostelun pelon. Mieli hakee tuttuja selityksiä, kuten ”en ole vielä valmis”.

 

Itsesabotaasi voi olla aiemmin opittu selviytymiskeino, jonka tarkoitus on ollut suojella sinua. Jos epäonnistumista seurasi ennen arvostelua, tehtävän lykkääminen saattaa nyt vähentää hetkellistä jännitystä. Lykkäys ei kuitenkaan tarkoita, ettet välittäisi tavoitteestasi. Se kertoo, että tuttu reaktio aktivoituu juuri silloin, kun eteneminen tuntuu merkitykselliseltä.

 

Tarkastele yhtä toistuvaa tilannetta. Kirjaa ensin, mitä olit tekemässä, esimerkiksi lähettämässä työhakemusta. Merkitse sitten ensimmäinen ajatus, kehollinen tunne ja seuraava toimintasi. Jos vatsasi kiristyy ja suljet tiedoston, huomaat tapahtumaketjun. Älä vielä vaadi itseltäsi suurta muutosta. Nimeä ensin, mitä reaktio yrittää välttää.

 

Kysy sen jälkeen, mitä nykyhetken tilanne todella vaatii. Hakemuksen ei tarvitse olla täydellinen ennen ensimmäistä lukukertaa. Voit avata tiedoston ja muokata yhtä kappaletta. Pieni teko antaa mielelle uuden kokemuksen: jännitys voi olla läsnä ilman, että se päättää puolestasi. Toistamalla harjoitusta voit huomata, missä kohtaa vanha tapa käynnistyy.

 

Itsesabotaasi tavoitteiden saavuttamisen esteenä

 

Itsesabotaasi jarruttaa tavoitteen etenemistä, kun vältät toistuvasti sen vaatimia tekoja. Kun tunnistat tämän, voit erottaa tavoitteen hylkäämisen seuraavasta mahdollisesta askeleesta. Jos haluat aloittaa luovan projektin mutta odotat täydellistä ideaa, rajaa tehtävä yhteen luonnokseen. Valmis luonnos on konkreettisempi kuin loputon valmistautuminen.

 

Unelman toteutuminen vaatii työtä ja toistoa, mutta elämäntilanne vaikuttaa siihen, millainen eteneminen on mahdollista. Rahapula, ajanpuute, lasten vaatima energia, jaksamisen haasteet tai kurssin korkea hinta voivat olla todellisia esteitä. Ne eivät itsessään todista itsesabotaasista. Selvitä, mikä rajoite vaikuttaa juuri nyt, ja muokkaa suunnitelmaa sen mukaan. Kiireisen viikon tavoitteeksi voi esimerkiksi riittää yksi yhteydenotto.

 

Kun eteneminen pysähtyy, tarkastele olosuhdetta ja tulkintaa erikseen. Olosuhde voi olla se, ettei sinulla ole vapaata iltaa. Tulkinta voi olla ”en koskaan saa tätä valmiiksi”. Ensimmäiseen voit vastata siirtämällä tehtävän sopivaan ajankohtaan. Jälkimmäistä voit haastaa kysymällä, mikä olisi pienin mahdollinen alku tänään.

 

Älä myöskään ota epäilyä käskynä. Voit kuunnella ajatusta ”en osaa” ja silti kokeilla yhtä harjoitusta tai pyytää palautetta luonnoksesta. Et silloin sivuuta käytännön riskejä, vaan keräät kokemusta ennen johtopäätöstä. Kun onnistuminen ei vaadi täydellisyyttä, tavoite saa tilaa edetä askel kerrallaan.

 

Epäonnistumisen jälkeinen yrittämisen pelko

 

Yksi epäonnistunut yritys voi saada seuraavan askeleen tuntumaan aiempaa vaarallisemmalta. Jos esityksesi meni huonosti, saatat vältellä seuraavaa esiintymistä, vaikka valmistautuisit nyt eri tavalla. Mieli yhdistää tilanteen pettymykseen ja yrittää suojella sinua sen toistumiselta. Välttely helpottaa hetkeksi, mutta vie samalla mahdollisuuden huomata, mitä voisit tehdä toisin.

 

Pelko voi alkaa ohjata päätöksiä huomaamatta. Saatat kieltäytyä vastuusta, jättää ilmoittautumatta tai odottaa täydellistä varmuutta. Ajatus ”epäonnistun taas” tuntuu ennustukselta, vaikka se perustuu yhteen kokemukseen. Kysy itseltäsi, mitä tarkalleen tapahtui viimeksi ja mikä voisi tällä kertaa olla toisin. Jos esityksen rakenne oli epäselvä, sen voi korjata. Se ei todista, ettet osaisi esiintyä.

 

Epäonnistuminen ja oma arvo voivat kietoutua kivuliaasti yhteen. Jos saat kokeesta heikon arvosanan, saatat tulkita sen merkiksi siitä, ettet ole tarpeeksi lahjakas. Tällainen päätelmä voi saada sinut lopettamaan harjoittelun. Erota tapahtuma siitä, mitä se mielestäsi kertoo sinusta. Koe meni heikosti, mutta se ei yksin kerro, mitä osaat myöhemmin.

 

Kun huomaat vältteleväsi uutta yritystä, kokeile tätä järjestystä:

 

  1. Pysähdy ja nimeä tilanne, jota vältät, kuten seuraava kurssikoe.

  2. Kysy, mitä pelkäät tapahtuvan. Pelkäätkö arvostelua, häpeää vai lisäpettymystä?

  3. Erota havaittava tosiasia ennustuksesta. ”Sain hylätyn” on tapahtuma; ”epäonnistun aina” on yleistys.

  4. Valitse pienempi yritys, esimerkiksi yhden tehtävän harjoittelu tai palautteen pyytäminen.

 

Vaikeiden tilanteiden välttely voi kaventaa mahdollisuuksia oppia uusia taitoja. Jos vältät keskustelua esihenkilösi kanssa aiemman torjutuksi tulemisen jälkeen, et saa tietää, miten keskustelu tällä kertaa etenisi. Uudelleen yrittäminen ei tarkoita, että pakotat itsesi samanlaiseen suoritukseen. Voit muuttaa valmistautumista, pyytää tukea tai valita pienemmän tilanteen. Tärkeintä on tehdä valinta pelon tunnistamisen jälkeen.

 

Muista, ettei jokainen tauko ole itsesabotaasia. Jos olet uupunut tai ulkoiset olosuhteet estävät etenemisen, lepo tai suunnitelman muuttaminen voi olla järkevää. Tarkastele, palaatko tavoitteeseen sovitun tauon jälkeen vai siirtyykö aloitus aina kauemmas. Kalenteriin merkitty uusi harjoitteluaika auttaa esimerkiksi erottamaan harkitun levon jatkuvasta välttelystä.

 

Sinun ei tarvitse tietää etukäteen, onnistutko varmasti, ennen kuin kokeilet uudelleen. Kukaan ei voi luvata, että seuraava yritys sujuu täydellisesti. Voit silti vaikuttaa siihen, mitä opit kokemuksesta ja millaisen seuraavan askeleen valitset. Epäonnistuminen ei tarkoita, ettet voisi edetä. Se voi näyttää, mitä kannattaa harjoitella seuraavaksi.

 

Itsesabotaasi ja alitajunta

 

Hypnoosi ja alitajuisten uskomusten käsittely

 

Alitajuisia uskomuksia voi lähestyä eri tavoin, eikä yhtä menetelmää tarvitse pitää ainoana vastauksena. Ratkaisukeskeisessä työskentelyssä huomio suuntautuu siihen, mitä haluat tehdä seuraavaksi. Hypnoosissa rentoutumista käytetään tiedostamattoman mielen lähestymiseen ja uusien ajatusten ehdottamiseen. Menetelmän valinta riippuu siitä, millaiseen työskentelyyn tunnet olevasi valmis.

 

Ratkaisukeskeisessä lähestymistavassa voit opetella kohtaamaan vanhan ärsykkeen uudella toiminnalla. Jos palaute saa sinut yleensä puolustautumaan, voit harjoitella pysähtymistä ennen vastaamista. Tarkoitus ei ole kiistää tunteen todellisuutta. Huomaa sen sijaan reaktio ja kokeile vaihtoehtoista toimintaa. Toistuva harjoittelu voi auttaa rakentamaan uuden tavan toimia tutussa tilanteessa.

 

Tutki uskomusta kysymällä, mihin se perustuu ja palveleeko se sinua nykyhetkessä. Jos ajattelet ”minun on onnistuttava heti”, etsi tilanteita, joissa olet oppinut vasta harjoittelemalla. Kirjoita vanhan ajatuksen rinnalle realistisempi vaihtoehto, kuten ”voin opetella tätä vaiheittain”. Seuraava askel voi olla yhden pienen tehtävän tekeminen, vaikka epävarmuus ei olisi kadonnut.

 

Hypnoosissa rentoutumisen avulla pyritään lähestymään tiedostamatonta mieltä ja ehdottamaan uusia ajatuksia. Se ei tarkoita, että joku muu voisi päättää puolestasi tai poistaa kaikki pelkosi. Voit käsitellä esimerkiksi esiintymiseen liittyvää jännitystä ja harjoitella mielikuvaa tilanteesta, jossa toimit rauhallisemmin. Suomen Hypnoosiliitto ja Tieteellinen Hypnoosi ovat tahoja, jotka edistävät hypnoosia hoitomuotona.

 

Menetelmästä riippumatta työskentely lähtee usein konkreettisesta tilanteesta. Valitse esimerkiksi hetki, jolloin lykkäät viestin lähettämistä. Tunnista siihen liittyvä uskomus, kuten ”häiritsen varmasti”, ja erottele, mitä tiedät ja mitä oletat. Kokeile sitten turvalliselta tuntuvaa vaihtoehtoa: luonnostele viesti ja lue se uudelleen. Näin ajatus muuttuu havainnoitavaksi asiaksi, ei käskyksi.

 

Hae ammattiapua, jos itsesi jarruttaminen toistuu ja haittaa arkeasi, ihmissuhteitasi tai työtäsi. Suomessa voit ottaa yhteyttä esimerkiksi terveysasemaan tai työterveyshuoltoon, jos kuormitus vaikeuttaa selviytymistä. Jos et tiedä, mistä aloittaa, kerro ammattilaiselle yksi konkreettinen esimerkki, kuten tehtävien jatkuva välttely tai epäonnistumisen pelko, joka estää yrittämästä uudelleen.

 

Apua valitessasi pohdi, haluatko tutkia ajatusmalleja, harjoitella uusia toimintatapoja vai työskennellä rentoutumisen kautta. Voit kysyä ammattilaiselta, miten tapaamiset etenevät ja mitä menetelmiä niissä käytetään. Kerro heti, jos jokin harjoitus tuntuu liian voimakkaalta. Hyvä työskentely antaa tilaa kysymyksille ja omalle tahdillesi, ja seuraavasta askeleesta sovitaan yhdessä.

 

Voit harjoitella uusia toimintatapoja tai lähestyä tiedostamatonta mieltä hypnoosissa. Työskentelyyn on kaksi reittiä: ratkaisukeskeinen terapia ja hypnoosi. Hypnoosissa rentoutumista voidaan käyttää tiedostamattoman mielen lähestymiseen. Valintaa voi pohtia sen perusteella, mikä tuntuu juuri nyt selkeältä ja turvalliselta: haluatko jäsentää tiettyä ajatusta vai tutkia sitä rentoutumisen kautta? Ota mukaan yksi tilanne, jossa vanha uskomus aktivoituu, ja kuvaa se omin sanoin. Mieti myös, mitä haluaisit tehdä siinä hetkessä toisin. Näin työskentely pysyy kiinni arjessa eikä muutu vaatimukseksi ratkaista kaikkea kerralla.

 

Vaihtoehtoisen ajatuksen ei tarvitse tuntua heti täysin uskottavalta. Kysy, onko se riittävän realistinen kokeiltavaksi juuri tässä tilanteessa. Jos uusi toimintatapa tuntuu vaikealta, pilko se mahdollisimman pieneksi: voit esimerkiksi pysähtyä hetkeksi tai muotoilla yhden lauseen uudelleen. Huomaa epävarmuus antamatta sen määrätä seuraavaa tekoa. Palaa tilanteeseen myöhemmin ja tarkastele, mitä opit omasta reaktiostasi. Näin huomio pysyy siinä, mitä voit itse kokeilla seuraavaksi, eikä siinä, että epämukavista tunteista pitäisi päästä eroon.

 

Miten alitajunta liittyy itsesabotaasiin?

 

Itsesabotaasissa tuttu, automaattinen toimintatapa voi vetää eri suuntaan kuin tietoinen tavoitteesi. Se ei tarkoita, että jarruttaisit itseäsi tahallasi. Kun tunnistat reaktion, voit alkaa erottaa nykyhetken tarpeet vanhoista sisäisistä säännöistä.

 

Kuvittele tilanne, jossa saat mahdollisuuden ottaa enemmän vastuuta. Osa sinusta haluaa tarttua tilaisuuteen, mutta toinen alkaa etsiä syitä kieltäytyä. Taustalla voi olla opittu uskomus, kuten ”minun pitää pärjätä yksin” tai ”näkyville tuleminen on vaarallista”. Tällainen sääntö on voinut auttaa välttämään arvostelua, mutta nykyhetkessä se voi kaventaa valintojasi.

 

Itsesabotaasin ymmärtäminen alkaa tapahtumaketjun tutkimisesta, ei itsesi syyttämisestä. Valitse yksi toistuva tilanne, esimerkiksi se, ettet pyydä tarvitsemaasi apua. Kirjaa, mikä käynnisti reaktion, mitä ajattelit ja mitä teit seuraavaksi. Huomaa myös kehon viestit: pidätitkö hengitystä, jännititkö hartioita tai tunsitko levottomuutta? Näin tarkastelet konkreettista kuviota etkä epämääräistä tunnetta siitä, että kaikki menee aina pieleen.

 

Kun löydät sisäisen säännön, älä pakota itseäsi uskomaan sen vastakohtaa. Tutki sen sijaan, päteekö sääntö juuri tässä tilanteessa. Jos ajattelet, ettei virheitä saa näyttää, kysy, mitä voisi tapahtua, jos kertoisit luotettavalle ihmiselle tarvitsevasi lisäohjeen. Pieni kokeilu voi tuoda kokemuksen, joka ei sovi vanhaan oletukseen. Silloin ajatus muuttuu tutkittavaksi, ei ehdottomaksi käskyksi.

 

Hyödyllinen harjoitus etenee näin:

 

  1. Nimeä tilanne mahdollisimman tarkasti, esimerkiksi avun pyytäminen palaverissa.

  2. Kirjoita mieleen nouseva sääntö sellaisena kuin kuulet sen.

  3. Kysy, mistä olet oppinut säännön ja miten se vaikuttaa nykyiseen valintaasi.

  4. Valitse kokeilu, joka tuntuu mahdolliselta, kuten yhden kysymyksen esittäminen.

 

Seuraa kokeilun jälkeen, mitä todella tapahtui. Jos pyydät kollegalta tarkennusta ja saat vastauksen, olet saanut tilanteesta uutta tietoa. Se ei pyyhi aiempia kokemuksia pois, mutta auttaa arvioimaan, ohjaavatko vanhat säännöt edelleen valintojasi. Myös epäonnistuneesta kokeilusta voi oppia: mikä tuntui vaikealta ja mitä haluaisit muuttaa seuraavalla kerralla?

 

Jos tämä työskentely tuntuu vaikealta yksin, voit syventää alitajuisten toimintamallien tarkastelua ohjatusti. Tavoitteena ei ole poistaa jokaista epäilyä, vaan huomata se ja tehdä valinta nykyhetken perusteella. Kun opit tunnistamaan automaattisen reaktion, sinulle avautuu enemmän tilaa toimia toisin.

 

Kun huomaat sisäisen puheen muuttuvan ehdottomaksi, kokeile sanamuotoa, joka jättää tilaa toiminnalle. Voit vaihtaa ajatuksen ”en pysty” muotoon ”voin yrittää”. Tarkoitus ei ole vakuuttaa itseäsi onnistumisesta tai sivuuttaa epävarmuutta. Voit huomata epäilevän ajatuksen ja silti valita pienen, tilanteeseen sopivan teon. Jos tehtävä tuntuu liian suurelta, rajaa kokeilu yhteen vaiheeseen. Pysähdy sitten tarkastelemaan, mitä ajattelit ennen tekoa ja mitä sen jälkeen. Näin huomio pysyy siinä, mitä voit tehdä juuri nyt, eikä vain siinä, mitä pelkäät tapahtuvan.

 

Vanhaa uskomusta tarkastellessa voit erottaa sen tuttuuden sen paikkansapitävyydestä. Itsesabotaasiin liittyviä vanhoja uskomuksia voi kyseenalaistaa arvioimalla, ovatko ne totta vai menneisyydestä periytyviä ajatuksia. Kysy itseltäsi, mihin konkreettiseen kokemukseen uskomus perustuu ja kuvaako se varmasti nykyistä tilannetta. Voit myös pohtia, onko uskomus muodostunut aikana, jolloin se tuntui tarpeelliselta, mutta rajoittaako se nyt valintojasi. Tarkoitus ei ole tuomita aiempaa itseäsi tai väittää, että kaikki epäilyt ovat perusteettomia. Riittää, että jätät mahdollisuuden sille, ettei tuttu sääntö ole ainoa tapa tulkita tilannetta. Kun sisäinen puhe muuttuu tutkittavaksi, voit suhtautua siihen lempeämmin ja päättää, mikä olisi seuraava mahdollinen askel.

 

Neurotransformation by Tanja

 

Neurotransformation by Tanja auttaa tarkastelemaan toistuvia toimintamalleja hermoston, kiintymyssuhteiden ja kehollisten kokemusten näkökulmasta. Jos ymmärrät jo, miksi jarrutat itseäsi, mutta samat reaktiot palaavat arjessa, valmennuksessa voit harjoitella uusia tapoja kohdata niitä. Keholliset harjoitukset ja työkalut auttavat viemään muutosta ajatuksista käytäntöön.

 

Unelmien hermostovalmennus sopii sinulle, jos haluat tutkia tavoitteitasi ja niiden herättämiä reaktioita kokonaisvaltaisesti. Työskentelyssä ei pakoteta itseäsi, vaan kuunnellaan omia kokemuksiasi ja harjoitellaan uusia toimintatapoja. Jos kaipaat tällaista tukea, ota yhteyttä Neurotransformation by Tanjaan ja kerro tilanteesta, joka askarruttaa sinua.

 

Valitse seuraava askel lempeästi mutta tietoisesti

 

Muutos voi alkaa siitä, ettet enää vaadi itseltäsi täydellistä varmuutta ennen toimimista. Kun huomaat itsesabotaasin ja alitajunnan yhteyden, pysähdy kysymään: mitä tarvitsen juuri nyt, jotta seuraava askel tuntuu mahdolliselta? Vastaus voi olla lepo, harjoittelu, tuki tai uudenlainen raja. Kaikkea ei tarvitse ratkaista yhdellä kertaa.

 

Jos kaipaat ohjattua työskentelyä, Neurotransformation by Tanjan Unelmien hermostovalmennus, RAKKAUS Bootcamp ja Nähdyksi ja kuulluksi tarjoavat erilaisia tapoja tutkia omaa kokemustasi ja harjoitella uusia toimintamalleja. Pohdi, mikä niistä sopii tilanteeseesi ja millaista tukea kaipaat juuri nyt. Tärkeintä on edetä tavalla, joka tuntuu sinulle merkitykselliseltä ja mahdolliselta.

 

Sinun ei tarvitse odottaa, että pelko katoaa kokonaan. Voit ottaa yhteyttä ja kertoa, mitä haluaisit muuttaa: Ota yhteyttä Neurotransformation by Tanjaan. Yksi tietoinen askel voi avata tilaa seuraavalle.

 

Usein kysyttyä itsesabotaasista ja alitajunnasta

 

Itsesabotaasi - miksi jarrutan itseäni, vaikka haluan mennä eteenpäin?

 

Saatat jarruttaa itseäsi, koska tavoitteen tavoittelu herättää ristiriitaisia tunteita. Haluat esimerkiksi hakea uutta työtä mutta pelkäät menettäväsi tutun turvallisuuden. Huomaa, missä eteneminen pysähtyy: hakemuksen avaamisessa, osaamisen sanoittamisessa vai lähettämisessä. Näin voit tunnistaa, liittyykö jarruttamiseen epävarmuus, käytännön este vai pelko muiden reaktiosta.

 

Mikä on alitajunta eli alitajuinen ajattelu?

 

Alitajunnalla tarkoitetaan tavallisesti mielen automaattisia prosesseja, joita et huomaa samalla tavalla kuin tietoisia ajatuksiasi. Ne voivat vaikuttaa esimerkiksi siihen, miten tulkitset ilmeen tai vastaat yllättävään pyyntöön. Alitajunta ei ole erillinen olento, joka tekee päätökset puolestasi. Voit tarkastella sen vaikutusta huomaamalla toistuvia reaktioita, kuten välittömän tarpeen miellyttää tai vetäytyä.

 

Miltä itsesabotaasi näyttää arjessa?

 

Arjessa itsesabotaasi voi näkyä esimerkiksi tärkeän sähköpostin lähettämisen lykkäämisenä, oman puheenvuoron käyttämättä jättämisenä tai tapaamisen perumisena juuri ennen lähtöä. Yksi teko ei vielä kerro toistuvasta mallista. Tarkastele, toistuuko sama kuvio samankaltaisissa tilanteissa ja mitä tapahtuu juuri ennen sitä. Työpalaverissa vaikeneminen voi esimerkiksi liittyä ajatukseen, ettei oma näkökulma ole tarpeeksi hyvä.

 

Mistä sabotaasi kumpuaa?

 

Itsesabotaasi voi juontua opituista tavoista suojautua pettymykseltä, arvostelulta tai torjutuksi tulemiselta. Jos virheistä seurasi aiemmin voimakasta kritiikkiä, täydellisyyden tavoittelu voi tuntua keinolta välttää sitä. Tutki mallin syntyä konkreettisen muiston avulla: mitä tapahtui, miten toimit ja mitä opit itsestäsi? Menneisyyden vaikutuksen tunnistaminen ei yksin selitä kaikkea, mutta auttaa tutkimaan nykyisiä reaktioita.

 

Miten katkaista kierre?

 

Aloita valitsemalla yksi toistuva tilanne ja muuttamalla siinä vain yhtä toimintaa. Jos vältät vaikeaa puhelua, kirjoita ensin ylös, mitä haluat sanoa, ja päätä, milloin soitat. Huomaa, mitä tunnet ennen puhelua ja sen jälkeen. Arvioi lopuksi, mikä auttoi ja mitä haluat kokeilla seuraavalla kerralla. Näin muutoksesta tulee havaittava kokeilu, ei vaatimus muuttaa koko elämää heti.

 

Mitkä ovat itsesabotaasin eri muodot?

 

Itsesabotaasi voi olla näkyvää tai vaikeammin havaittavaa. Näkyviä muotoja ovat esimerkiksi tehtävän lykkääminen ja sitoumusten toistuva peruminen. Huomaamattomampia muotoja ovat onnistumisen vähättely, avun torjuminen tai mielipiteen ilmaisematta jättäminen. Parisuhteessa se voi näkyä tarpeiden salaamisena ja työssä vastuun välttelynä. Näiden muotojen tunnistaminen auttaa huomaamaan, missä tilanteissa toimintasi etääntyy siitä, mitä itse haluat.

 

Mitkä ovat itsesabotaasin yleisimmät merkit ja toimintamallit?

 

Itsesabotaasin merkkejä voivat olla toistuva lykkääminen, onnistumisen mitätöinti ja omien tarpeiden sivuuttaminen. Tarkkaile erityisesti toistuvuutta: lykkäätkö samanlaista tehtävää viikosta toiseen tai löydätkö onnistumisestasi aina uuden puutteen? Kirjaa tilanne, oma tulkintasi ja toimintasi. Kun vertaat esimerkkejä, voit huomata, liittyykö malli tiettyyn ihmiseen, tehtävään tai arviointia edeltävään hetkeen.

 

Mistä itsesabotaasi yleensä johtuu?

 

Itsesabotaasille ei ole yhtä kaikille sopivaa syytä. Taustalla voi olla opittu uskomus, aiempi pettymys, ympäristön jatkuva kritiikki tai kokemus siitä, että hyväksyntä täytyy ansaita. Esimerkiksi lapsena muiden mielipiteitä jatkuvasti ennakoineen voi olla vaikea tehdä omia valintoja. Tutki omaa tilannettasi kysymällä, milloin toimintatapa aktivoituu ja mitä se näyttää yrittävän estää.

 
 
 

Kommentit


bottom of page